12.8. / Aforismit innoittajana

Elämä ja työ kulkevat taas tiiviisti toinen toisiinsa kietoutuen. Ajattelijoiden oivalluksista voi saada hetkeksi potkua näihin molempiin.

Lieneekö kyseessä saamamme täyslaidallinen aurinkoa vai mikä, mutta tänä kesänä olen tavannut enemmän virkistyneitä työhönpalaajia, kuin muistan koskaan havainneeni.

Jos nyt kuitenkin kirpaisee tai suuri innoitus on vielä hakusessa, viisaat filosofit ojentavat auttavan kätensä oivaltavien kiteytysten muodossa.

Ihanteita

Ei tylsää ole kova työ vaan pinnallinen. – Edith Hamilton

Suurin erehdys elämässä on tähdätä rahan ansaitsemiseen.
Tee mihin tunnet halua ja jos olet kyllin hyvä, tulee raha luoksesi. –  Lordi Rootes

Houkuttele kuluttaja niin mielenkiintoiseen vuoropuheluun kanssasi,
että hän unohtaa kilpailijasi. –  Don Tapscott

Tulevaisuutta rakentavat ne yritykset, joilla on paitsi terävä äly,
myös hyvä sydän. – W. Chan Kim

Todelliset voittajat eivät kilpaile. – Samuli Paronen

Realismia loman jälkeen…

Sanotaan, että raha on kaiken pahan alku ja juuri.
Myös rahan puute on taatusti sitä. – Samuel Butler

Taiteilijan ura alkaa aina huomenna. – James NcNeill Whistler

Toimittaja on se, joka erottelee jyvät akanoista
ja julkaisee akanat. – Adlai Stevenson

Sitä oppii vain silloin tällöin, mutta koko päivän unohtaa.
– A. Schopenhauer

Ihanteita ja realismia

Kun työ on nautinto, elämä on ilo.
Kun työ on velvollisuus, elämä on orjuutta. – Maxim Gorki

Kunkin dialogilaisen oma motto löytyy tekijät-sivultamme.

Kerro meille oma suosikkiaforismisi!

pidän jutusta (4)  -   en pidä jutusta (0)

1.6. / Agenttiäiti

Vähän alle 2-vuotias poikamme menee nukkumaan yhä myöhemmin. Kun pää on tyynyssä ja muksusta lähtee enää tuhinaa, isi ja äiti kaatuvat sohvalle ja pyöräyttävät Pleikkarista tunnin verran 24-sarjaa.

Kun aloitimme dvd-maratoniamme syksyllä – viisi tuotantokautta sitten – lapsemme oli harmiton tapaus. Kaikki kävi, elämä oli helppoa. Nykyään asiat ovat aika usein ”ei” tai jopa ”äiti pois tieltä”. Tämä siis ei johdu tv-sarjasta, vaan jälkikasvumme normaalista kehityksestä itsenäiseksi toimijaksi.

Jack Bauer ja muut sarjan terrorismia vastaan taistelevat agentit ovat vaikuttaneet lähtemättömästi esikoisemme hoitoon. On vaikea olla hiiltymättä, kun 12 kiloa ihmistä heittäytyy hankalaksi. Mutta kuten Jack, mekin pidämme päämme kylmänä tiukassa tilanteessa, unohdamme tunteemme ja vain toimimme. ”Pokkii äitiä!”, no, potki vaan, silti vaippa vaihdetaan ja mennään pyllypesulle.

Kuten Jack Bauer, mekin vanhempina vain jaksamme ja jaksamme. Vaikka koko päivän, 24 tuntia vuorokaudessa, ilman taukoja. Jaksamista auttaa se, että agenttien tehokas ja taloudellinen kommunikointi ja ongelmanratkaisu ovat tarttuneet meihin. Lapsen isä on oppinut tekemään päätöksiä nopeammin. Itse olen oppinut, että asioita voidaan sanoa lyhyestikin – ”Affirmative!” – ja ymmärtää nopeasti. Harjoittelen vielä sietämään hitautta, toistoa ja liian nopeasti muuttuvia tilanteita. Jatko-opintoja varten syksyksi onkin tilattu lisää jälkikasvua.

Siihen mennessä Jackin seikkailut on jo nähty. Kuka meitä kouluttaa paremmiksi vanhemmiksi silloin?

pidän jutusta (20)  -   en pidä jutusta (1)

19.5. / Tabula rasa

Tutustuin hiljattain itseeni siivoamalla varaston. Joutavanpäiväistä krääsää ja unohtuneita muistoja osasin odottaa, mutta tällaiseen itsepetokseen en ollut varautunut.

Laatikoista löytyi kolme muistikirjaa: sinikantinen ruutuvihko, Like-pokkarimuistikirja ja musta vahakansivihko, jossa on punaiset reunat ja viivoitetut sisälehdet. Ruutuvihkon kannessa luki ”Teijon graduideoita” ja kahdessa muussa ”Ideoita graduun”.

Sisälehdillä olivat yhteystietoni ja muutama rivi suttua, josta en saanut selvää. Muuten vihkot olivat tyhjiä.

Ai arvaatkin jo loput? Tuskin. En aio tilittää kesken jääneitä opintojani; graduni on valmistunut jo aika päiviä sitten. Sen sijaan tarkoitukseni on rohkaista luottamaan omiin hyviksi havaittuihin työtapoihin.

Sokea uskoni muistikirjoihin johtuu mantrasta, jonka mukaan jokainen luovan työn tekijä tarvitsee ideavihkon. Siihen on niin kätevä kirjata ideoitaan ja havaintojaan maailmasta. Missä tahansa, milloin tahansa.

Mikäs siinä, mutta minä en pulppua ideoita jatkuvasti!

Ideointini käynnistyy vasta, kun sille on selkeä tarve ja suunta. Ja silloinkaan en tarvitse ideavihkoa vaan lenkkitossut ja tekstinkäsittelyohjelman. Juoksu saa ajatukset virtaamaan, ja tietokoneen edessä ne jäsentyvät vähitellen ymmärrettävään muotoon. Kaikki hyvät ideani ovat syntyneet tällä samalla kaavalla.

Tosiasia on kiistaton. Siitä huolimatta pelkään, että seuraavassa siivouksessa varastostani löytyy mustakantinen Moleskine-muistikirja, joka on tyhjä.

pidän jutusta (13)  -   en pidä jutusta (0)

5.5. / Puutarhahuumaa

Kevät villitsee puutarhaihmiset. Mutta nyt riemu on kaksinkertainen, kun virtuaalinenkin puutarha kutsuu hoitajaansa!

Kevät ja puutarha! Kaikki viherpeukalot tietävät, mistä on kyse. Vimmatusta kiihkosta, joka syntyy, kun ensimmäiset hentoiset lumikellot ja voinkeltaiset krookukset kurkottavat kohtia valoa. Riemulla ei ole rajaa, kun illat täyttyvät kykkimisestä, ruopimisesta, oksien leikkuusta, haravoinnista ja silkasta ihailusta ja ilman nuuhkimisesta.

Tänä keväänä en joudu elämään ilman näitä iloja edes silloin, kun taivaalta vihmoo vettä, räntää ja jopa lunta (toukokuun 3. päivänä!). Sisällä upotan hellästi siemet multaan pieniin purkkeihin ja suihkutellen niitä joka päivä.  Kun se on tehty, avaan tietsikan ja a vot – tervetuloa Farmville! Facebookissa valtaisan kansansuosion saavuttanut virtuaalinen puutarhamaailma on viekoitellut mukaansa kaiken ikäisiä, etenkin naisia.

Perheeni jäsenet puistelevat päätään. He tietävät jo, että kun äiti on Farmvillessä, häntä ei kerta kaikkiaan saa häiritä! Ajoittaiset kiljahtelut kertovat siitä, miten tekniikka toisinaan mättää. Onnen huokailut kertovat, että taas on uusi talli saatu rakennettua, istutettua uudet siemet tai korjattua mahtava sato. Puhumattakaan tasolta toiselle siirtymisestä.

Miten aikuinen nainen tuollaista viitsii? Rakentaa puutarhaa netissä??? Puolustuksekseni näytän, että monet rakkaista naapureistani ovat työkavereita, entisiä työkavereita ja jopa asiakkaita. Ja ihan ovat perheenäitejä, työssäkäyviä, korkeasti koulutettuja. Tähän nyt vain jää koukkuun.

Oma hauska lisänsä on se, että todellakin vanhojen asiakkaiden ja työtovereiden parista löytyy toisia Farmiville-maanikkoja. Se yhdistää meitä aivan uudella tavalla – varmasti on maailmalla monet Farmville-bileet järjestetty jo ihan livenäkin.

Valitettavasti töissäkin pari työkaveria on pysähtynyt kysymään, että mikä se on tuo peli, jota sä pelaat. Älkää kertoko esimiehelleni, enhän minä nyt sentään aina pelaa… Silloin vain, kun muut lähtevät syömään ja minä sinnittelen dieettini kourissa ja koitan hieman inspiroitua ja virkistäytyä. Eläköön puutarha – livenä ja virtuaalina!

pidän jutusta (7)  -   en pidä jutusta (0)

3.5. / Radio ja Feisbuk

Kuuntelen radiosta vanhaa kaihoisaa musiikkia. Vaikka meillä on huippuäänentoistot, haluan kuunnella pienestä radiosta tätä. Ainakin sunnuntaiaamuisin. Paitsi että se on rentouttavaa, se jotenkin palauttaa mieleni entiseen, muistoihin, aikoihin jolloin äiti teki hiivaleipää ja laittoi lauantaimakkaran päälle. Kun tulin koulusta, sain sen ja join kaakaon ja olin maailman onnellisin.

Radio siis tällaisen muistelon sai aikaan.

Mietin itseäni ja omaa toimintaani. Miten esimerkiksi feisbukissa päivitän. Kirjoitanko itselleni vai muille? Kaipaanko kipeästi kommentteja, peukkuja, keskustelua, vai haluanko vain purkaa jotain itsestäni ulos? Entä kiinnostaako minua muiden kuulumiset? Luen kavereitteni päivityksiä mielelläni. Osaa peukutan myötätunnosta, kannustaen, osaa ihan aidosti ilahtuneena. Ne mitä kommentoin, ovat mielestäni aiheita, joihin haluankin ottaa kantaa. Tai sitten ne ovat vain hauskoja.

Edelleen on ihmisiä, jotka kyselevät, miksi tuollaista sosiaalista mediaa tarvitaan. Miksi ei?
En tietäisi, että koirani pennun emäntä on raskaana. Tai että siskoni on parisuhteessa – taas kerran. Tai että mieheni tekee meille juuri ihanaa aamiaista (no okei, sen olisin huomannut ilman fb:täkin, mutta mukavaa, että ystävänikin saivat sen tietää, heh.) Enkä olisi löytänyt uudelleen ihanaa ihmistä, jonka kadotin nuoruusvuosien hulluudessa.

Elämä on, ja kaikenlaista tarvitaan. Antaa kaikkien kukkien kukkia, kuten taisi Markku Aro laulaa aikoinaan. Mutta se, miten kukkia hoitaa ja kastelee, on ihan jokaisen oma juttu.

pidän jutusta (7)  -   en pidä jutusta (0)

28.4. / Siunattu flow (ja rutiini)

Muistan hyvin, kun se tapahtui vuonna 2001. Oli lauantai. Olin valmistautunut alkavaan työrupeamaan hankkimalla tarvikkeet etukäteen valmiiksi. Tuskin maltoin syödä aamupalaa, kun olin niin kärsimätön. Ryhdyin työhön heti viimeisen kahvimukillisen jälkeen.

Ahersin koko päivän. Nälkä ei tullut kuten tavallisesti. Kun vatsan vaatimukset loppujen lopuksi yltyivät pakottaviksi, harmittelin, että aikaa tuhlaantuu ainakin tunnin verran ruoanlaittoon ja syömiseen.

Iltakahdeksan maissa työ oli valmis. Olin ollut koko päivän flow’n vallassa ommellessani olohuoneen verhoja ja nyt ripustin ne paikoilleen. Tuo syyslauantai on voimakkain flow-kokemukseni.

Onneksi ilmiö toistuu riittävän usein ja myös työelämässä, jotta tekeminen tuntuu mielekkäältä. Tuotteliaan flow-päivän jälkeen minulle annettaneen anteeksi, jos huominen on tahmeampi. Flow’ttomina päivinä hätiin tulee rutiini, jolla on sanana turhan huono kaiku. Minulle rutiini on sitä kokemuksen tuomaa varmuutta, jolla hommat hoituvat, vaikka lattia sortuisi alta ja katto yltä.

pidän jutusta (7)  -   en pidä jutusta (0)

13.4. / 5 x INSPIS

Ei enää kapeakatseisuutta, imurointia, ruokaa roskiksessa, pelkoa eikä häpeää. Inspiraatiolähteeni ovat myöhästyneitä uuden vuoden lupauksia.

ILMIÖ
Vaihda näkökulmaa
Nopeatempoinen blogi onnistuu käsittelemään ajankohtaisia kulttuuriaiheita aina yllättävästä näkökulmasta. Hämmentävä, hauska, kyyninen ja koukuttava.

SISUSTUS
Älä siivoa
Kun suomalaiset sisustuslehdet keskittyvät kuvaamaan tyhjiä messutaloja, näkyy maailmalla kuvatuissa kodeissa elämä. Todd Selbyn [mm. New York Magazine, Nylon, V] kuvagalleriassa on mielenkiintoisia koteja ja kauniita ihmisiä. Uusi kirja The Selby Is in Your Place julkaistu 2010.

RUOKA
Järjestä nyyttikestit
Tämä sateenvarjo-potluck -blogi on koonnut alleen jopa tuhansia uskomattoman herkullisia ruokaan liittyviä reseptejä, ideoita ja tarinoita. Hieno visuaalinen navigointi.

PERHE
Tillsammans
Vauvakuumeiluun sopiva haavesivusto ei sisällä kakkavaippoja, asuntolainoja eikä silmäpusseja. Bloggaaja Jenny Brandt kuvaa ruotsalaisia idyllejä.

DESIGN
Älä häpeä
Regretsy -blogi on oodi epäonnistumisille. Suosittu sivusto on tänä vuonna julkaistu myös kirjana Regretsy: Where DIY meets WTF.

pidän jutusta (14)  -   en pidä jutusta (0)

23.3. / Darren twiittasi

”Olen sulkenut Twitter-tilini”, Sunderlandin jalkapalloilija Darren Bent ilmoitti helmikuun puolivälissä.

”Lehdet ovat repineet minusta isoja otsikoita sen pohjalta, mitä olen kirjoittanut Twitteriin. Ne ovat alkaneet häiritä pahoin pelaamistani.”

Internet ja sosiaalinen media tuottavat hyvää raaka-ainetta journalisteille. Journalisti-lehden mukaan esimerkiksi amerikkalaistoimittajista 89 prosenttia hyödyntää tiedonhankinnassaan blogeja ja 65 prosenttia Facebookia ja Linked-Iniä. Wikipediaa käyttää 61 ja Twitteriä 52 prosenttia.

”Nyt haluan keskittyä pelkästään jalkapalloon ja auttaa seurani pois putoamiskamppailusta.”

Pari viikkoa Twitter-tilinsä sulkemisen jälkeen Bent teki kahdessa ottelussa viisi maalia. Niillä Sunderland käytännössä varmisti sarjapaikkansa.

Bent on jälleen otsikoissa, vaikka sosiaalinen media lakkasi toimimasta.

pidän jutusta (8)  -   en pidä jutusta (0)

16.3. / Afta suussa syntyneet

Suomi on aika vekkuli. Vaikka sitä on puhunut kymmeniä vuosia, aina silloin tällöin tulee vastaan sana, jonka merkitystä ei tunne ollenkaan.

Ja ei, en puhu nyt sivistyssanoista, murreilmauksista tai ammattitermeistä vaan suhteellisen yleiskielisistä sanoista. Niistä, jotka on kelpuutettu esimerkiksi Kielitoimiston sanakirjaan.

Sellaisista kuin hengetön.

Törmäsin sanaan, kun editoin kevään hiustrendejä käsittelevää kauneusjuttua. ”Ruskeat hengettömät tukevat kampausta huomaamattomasti”, jutussa opastettiin. Hengettömät! Ruskeat? Naureskelin hetken itsekseni ja ajattelin, että tekstin automaattikorjaus on tehnyt toimittajalle tepposet. Pian naureskelu vaihtui hämmästykseksi. Sanakirja kertoi, ettei ‘eloton, kuollut’ ollutkaan sanan ainoa merkitys.

Tällä kertaa voin syyttää tietämättömyydestäni sukupuoltani. Työkavereille tekemäni kyselykierros nimittäin paljasti, ettei hengetön kuulu muidenkaan miesten sanavarastoon. Naisille sana tuntui olevan päivänselvä.

Mutta mitä kaikkea miessukupuolellaan voi selittää? Voiko selittää sen, ettei tiedä paspartuuta. Tai ansaria? Myös ne ovat sanoja, jotka olen oppinut vasta täysikäisenä, toimitussihteerin työssä. Paspartuu oli silloisille työkavereilleni niin tuttu, että he puhuivat tuttavallisesti paspiksesta. Ja minä mietin kuumeisesti, miltä elämänalueelta käsin asiaa pitäisi lähestyä.

Sukupuolella on sanavarastoon vaikutuksensa, mutta niin on perhetaustallakin. Suomalaisen yhteiskuntaluokkaa ei paljasta aksentti, mutta yksittäiset sanat voivat olla petollisia. Yksi petollisimmista on afta. Usko pois, testasin sen opiskeluaikoina kurssikavereillani. Kaikilla ns. parempien perheitten lapsilla oli ollut sellainen, mutta kukaan duunaritaustaiseksi tunnustautuva ei tuntenut koko sanaa.

Meillä oli ollut vain rakkuloita.

Sanasto

hengetön 1. eloton, kuollut. 2. substantiivina, ark. hiusneula.

paspartuu kehyskartonki, -pahvi, passepartout.

ansari vanh. kasvihuone.

afta lääk. suun limakalvon haavauma.

Lähde: MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0

pidän jutusta (19)  -   en pidä jutusta (0)

1.3. / Loistavin käyttöliittymä?

Keskustelin jokin aika sitten kollegani kanssa siitä, kumpi on vahvempi tulevaisuudessa, sähköinen vai painettu lehti. Painetun tekijänä olin sitä mieltä, että printti ei kuole ainakaan välittömässä lähitulevaisuudessa: onhan se niin kätevä ja helppolukuinen – vaikka kylvyssä. Kollegani sähköiseltä puolelta myönsi, että lehti on loistava käyttöliittymä.

Hän arveli kuitenkin tekniikan kehittyvän niin, että sähköisestä lehdestä tulee aina vain käyttäjäystävällisempi. Hän havainnollisti asiaa lautasliinalla (keskustelu käytiin illallisella), taitteli sitä ja laittoi lopuksi rintataskuun. Näin mukava siitä tulee, kunhan tekniikka etenee, hän selvitti.

Keskustelu palasi mieleeni, kun luin Painomaailma-lehdestä artikkelin sähköisestä lukulaitteesta. Yhteen lukulaitteeseen voi ladata peräti 1500 kirjaa.

Nyt ne ovat vain hieman läppäreitä pienempiä eikä lukeminen ole yhtä mukavaa kuin kirjojen. Mutta ne kehittyvät vauhdilla.

Pieneen tilaan paljon kirjoja! Mahdollisuus tilata kirjoja laitteeseen vaikka keskellä yötä! Ei enää suosituimpien kirjojen jonottamista kirjastosta! Ei kalliita kustannuksia! Ei täpötäyttä kirjahyllyä ja vaikeaa päätöstä luopua joistakin, jotta voisi hankkia uusia!
Kuulostaa hyvältä, eikös? Varmasti monet, esimerkiksi opiskelijat, hyötyvät ja ottavat käyttöön lukulaitteet – onhan se selvää rahan, ajan ja tilansäästöä.

Mutta käykö niin, kuten Painomaailma-lehden artikkelissa pohditaan, että kirjahyllyt jäävät historiaan? Että tulevaisuudessa sen korvaa pieni lukulaite? En usko.

Miksi? Koska itse – ja tiedän että en ole ainoa – ensimmäiseksi silmäilen kirjahyllyä ja kirjojen nimikkeitä käydessäni ensi kertaa jonkun kotona. Jos kirjahyllyn korvaa pieni lukulaitteen lärpäke, niin eikö sen selaaminen olisi kuin toisen tietokoneen tai kännykän muistin tutkiminen?

Pahimmassa tapauksessa kirjahyllyistä ja lukulaitteista tulee ihmisiä erottavia statussymboleja. Ja niinhän sen ei pitäisi olla. Kirjat yhdistävät, eivät erottele.

Niin tai näin, muistetaan lukea. Se ON tärkeää.

pidän jutusta (11)  -   en pidä jutusta (3)