1.3. / Loistavin käyttöliittymä?

Keskustelin jokin aika sitten kollegani kanssa siitä, kumpi on vahvempi tulevaisuudessa, sähköinen vai painettu lehti. Painetun tekijänä olin sitä mieltä, että printti ei kuole ainakaan välittömässä lähitulevaisuudessa: onhan se niin kätevä ja helppolukuinen – vaikka kylvyssä. Kollegani sähköiseltä puolelta myönsi, että lehti on loistava käyttöliittymä.

Hän arveli kuitenkin tekniikan kehittyvän niin, että sähköisestä lehdestä tulee aina vain käyttäjäystävällisempi. Hän havainnollisti asiaa lautasliinalla (keskustelu käytiin illallisella), taitteli sitä ja laittoi lopuksi rintataskuun. Näin mukava siitä tulee, kunhan tekniikka etenee, hän selvitti.

Keskustelu palasi mieleeni, kun luin Painomaailma-lehdestä artikkelin sähköisestä lukulaitteesta. Yhteen lukulaitteeseen voi ladata peräti 1500 kirjaa.

Nyt ne ovat vain hieman läppäreitä pienempiä eikä lukeminen ole yhtä mukavaa kuin kirjojen. Mutta ne kehittyvät vauhdilla.

Pieneen tilaan paljon kirjoja! Mahdollisuus tilata kirjoja laitteeseen vaikka keskellä yötä! Ei enää suosituimpien kirjojen jonottamista kirjastosta! Ei kalliita kustannuksia! Ei täpötäyttä kirjahyllyä ja vaikeaa päätöstä luopua joistakin, jotta voisi hankkia uusia!
Kuulostaa hyvältä, eikös? Varmasti monet, esimerkiksi opiskelijat, hyötyvät ja ottavat käyttöön lukulaitteet – onhan se selvää rahan, ajan ja tilansäästöä.

Mutta käykö niin, kuten Painomaailma-lehden artikkelissa pohditaan, että kirjahyllyt jäävät historiaan? Että tulevaisuudessa sen korvaa pieni lukulaite? En usko.

Miksi? Koska itse – ja tiedän että en ole ainoa – ensimmäiseksi silmäilen kirjahyllyä ja kirjojen nimikkeitä käydessäni ensi kertaa jonkun kotona. Jos kirjahyllyn korvaa pieni lukulaitteen lärpäke, niin eikö sen selaaminen olisi kuin toisen tietokoneen tai kännykän muistin tutkiminen?

Pahimmassa tapauksessa kirjahyllyistä ja lukulaitteista tulee ihmisiä erottavia statussymboleja. Ja niinhän sen ei pitäisi olla. Kirjat yhdistävät, eivät erottele.

Niin tai näin, muistetaan lukea. Se ON tärkeää.

pidän jutusta (10)  -   en pidä jutusta (1)

22.2. / Valheella on lyhyet jäljet – vai onko?

Viikottain otsikoidaan huijareista, joiden opinto- ja työtodistukset ovat itsetehtyjä tai lausuntoja antaneet suosittelijat keksittyjä henkilöitä. Mahtaa rekrytointi olla jo melkoista salapoliisin työtä.

Työelämän tiimellyksessä taistelu paikasta auringossa  on saanut viimepäivinä esiiin taas uusia hauskoja tempauksia.  Amerikkalaisen lehden kolumnisti keksi antaa asiantuntijalausuntoja oman sivupersoonansa suulla.  (Lähde: Markkinointi ja mainonta, marmai.fi).

Eli jos kaipaan itselleni hienolta kalskahtavan asiantuntijan suosituksia tai haastatteluja yksinoikeudella, ratkaisu on tässä: Pistän komealta kuulostavan toiminimen pystyyn, nimitän siihen itseni vaikkapa Vice Presidentiksi, käytän toista etunimeäni hieman ulkomaisittain muokaten, lisään siihen isoisäni sukunimen ja – a vot, toinen toistaan hienompia suosituksia ja haastatteluja yksinoikeudella vain minulle antaa Katherine Ananin, the Vice President of Best Global CRM.

pidän jutusta (6)  -   en pidä jutusta (0)

19.2. / Ostokset verkkokassissa

Miten määrittelet jalouden? Hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan? Autuaampi antaa kuin ottaa? Minullapa on ihan tuore kiteytys: aidosti jalo kertoo kaverille lempinettikauppansa osoitteen. Tosin vain kysyttäessä. Jos sitä pyytämättä kaikille huutelee, tarkoitusperissä on jotakin hämärää.

Löysin itsestäni epäitsekkyyden oraan, kun työkaverini kysyi, mistä olin ostanut jättikokoisen sormukseni. Melkein ponnistelematta pystyin lähettämään hänelle linkin kyseiseen nettikauppaan. Evästykseksi sanelin sulkulistan, mitä tuotteita hän EI saa tilata, koska aion itse hankkia ne. Sittemmin kaksi muutakin työkaveria tahtoi tietää sormuksen alkuperän. Kerta kerralta linkin lähettäminen oli helpompaa.

Onneksi makumme ovat tosiaan niin erilaiset, että en ole nähnyt vielä kenelläkään näistä kolmesta työkaveristani vihreää kalarintaneulaa tai messinginvärisiä filigraanikorvakoruja, jotka kuuluvat omalle hankintalistalleni.

Mikä sitten tekee nettikaupasta hyvän? Valikoima, selailtavuus, vikkelät hakutoiminnot, nopeat toimitukset, asiakaspalvelu, joka vastaa tiedusteluihin. Lempinettikaupassani tuotteita pystyy hakemaan muun muassa värin, hinnan, materiaalin ja tyylin mukaan. Kun olen tehnyt tilauksen, saan lyhyen ajan kuluessa meiliini kuutisen viestiä: ensimmäinen kertoo, että tilaus on otettu vastaan, toinen, että tuote on löytynyt varastosta, kolmas, että se on pakattu jne. Nopeimmillaan tilattu tuote on ollut minulla kahden vuorokauden kuluttua tilauksesta.

Tämän kaupan asiakaspalvelun kanssa en ole ollut tekemisissä mutta epäilen, että sekin pelaa kuin unelma. Sen sijaan kauppa, josta hiljattain tilasin, ei ole tähän päivään mennessä reagoinut kysymykseeni, johon riittäisi vastaukseksi joko kyllä tai ei. Kyseinen verkkopuoti ei liioin päivitä tuotevalikoimaansa, vaan samat kamat (joita on vähän) ovat tyrkyllä usean kuukauden ajan.

Jos esimerkiksi suomalaisista 54 prosenttia ostaa netistä ja kolme neljäsosaa heistä käyttää yleensä ostokseen vähintään 50 euroa, tätä joukkoa kannattaa jo palvella!

Ai mikäkö on tuo kehumani verkkokauppa? Niin jaloksi en ole vielä kehittynyt, että sen näin julkisesti kertoisin!

pidän jutusta (7)  -   en pidä jutusta (2)

15.2. / 3 psykologista ilmiötä, jotka jokaisen verkkosuunnittelijan on hyvä tietää

Vuorovaikutteisten elementtien määrä verkkkosivuilla kasvaa kasvamistaan ja monesti tuntuu, että havaintopsykologian vanhat hyvät pelisäännöt unohtuvat. Harmi, sillä ne pelisäännöt kertovat, mitä kaikkea ihmisen on edes mahdollista havaita. On aivan turhaa panostaa vuorovaikutteisuudessa sellaiseen, mitä käyttäjä ei edes näe. Siitä muistutuksena esittelen tässä kolme havaintopsykologian ilmiötä, jotka jokaisen verkkosuunnittelijan olisi syytä tietää.

Muutossokeus

Muutossokeus tarkoittaa, että ihminen ei havaitse (verkkosivulla) tapahtuvaa mutosta, erityisesti jos muutos on pieni ja tapahtuu vain tietyssä osassa sivua. Muutossokeus syntyy erityisen herkästi myös, jos vanhan ja uuden näkymän välillä on häiriö tai näkymä peittyy hetkeksi – kuten käy esimerkiksi ladattaessa uutta sivua. Oman muutossokeutesi voit testata alla olevasta kuvasta – kuinka monta välähdystä menee ennen kuin huomaat, mikä kuvassa muuttuu?

Muutossokeuden vuoksi esim. lomakkeiden alkuun ilmestyvät virheviestit on syytä korostaa huomiovärillä, tai tuotteen siirtyminen ostoskoriin on hyvä animoida.

• Muutossokeus Wikipediassa

Tarkkaamattomuussokeus

Tarkkaamattomuussokeus kertoo, että ihminen ei havaitse edes suoraan nenänsä edessä olevia asioita (verkkosivuilla), ellei hänen tarkkaavaisuutensa ole kiinnittynyt niihin. Tästä on olemassa klassikkovideo Youtubessa – tehtävänäsi on katsoa video ja laskea, montako koppia valkopaitaiset pelaajat heittävät keskenään:

Todella, ihminen voi katsoa jopa gorillaa silmästä silmään huomaamatta sitä! Verkkosuunnittelijalle tämä muistuttaa siitä, että jos käyttäjän huomio on suunnattu verkkosivulla tiettyyn tehtävään, huomiota on turhaa yrittää kiinnittää muualle, ellei käytössä ole järeitä keinoja. Ja siitä, että käyttäjän huomiota ei kannata väkisin viedä muualle, jos käyttäjän tarkkaavaisuus on kerran saatu koukkuun.

• Tarkkaamattomuussokeus Wikipediassa

Attentional gambling eli vapaasti suomennettuna tarkkaavaisuusarvailu

Tarkkaavaisuusarvailu tarkoittaa sitä, että käyttäjä ei tiedä, mihin hänen tulisi suunnata tarkkaavaisuutensa nähdäkseen sen, mitä hän haluaisi pitäisi nähdä. Aivan kuten muutossokeus, myös tarkkaavaisuusarvailu syntyy erityisen herkästi, jos vanhan ja uuden näkymän välillä on häiriö tai näkymä peittyy hetkeksi – kuten käy esimerkiksi ladattaessa uutta sivua.

Esimerkkinä tarkkaavaisuusarvailusta käy liian huomaamaton ostoskori:  käyttäjä ei huomaa  tuotteen siirtymistä ostoskoriin vaan rämpyttää ostosnappulaa hullun lailla vain sen takia, ettei tajunnut katsoa pientä harmaata tekstiä, joka ilmestyi aivan muualle kuin siihen kohtaan, mitä käyttäjä alunperin klikkasi.  Tällainen logiikka oli alunperin käytössä muun muassa www.insight.comissa ennen kuin ongelma havaittiin käytettävyystesteissä. Sen jälkeen verkkokauppaan lisättiin valtava modaaliboksi, joka ponnahtaa naaman eteen aina, kun tuotteen lisää ostoskoriin.

• Syntagman artikkeli tarkkaavaisuusarvailusta

pidän jutusta (6)  -   en pidä jutusta (1)

4.2. / Muistahan tankata!

Tökkiikö teksti? Eikö luovuus kuki? Vanha konsti tähän pulmaan on kosolti parempi kuin tuhat pussillista turhaa tuskailua. Muistatkos, mikä se on?

Copyt, tuottajat, toimituspäälliköt ja toimittajat suoltavat, editoivat, hiovat ja hinkkaavat tekstiä aamusta iltaan. Eivätkä tekstinsuoltamiselta muutkaan henkisen työn tekijät säästy tässä sujuvaa ilmaisutaitoa vaativassa maailmassa.

Kirjoitusinspiraatioita ei kellään ole aikaa odotella, mutta tyhjästä on toisinaan tuskaista nyhjäistä. Mutta eipä hätää, apu löytyy! Jälleen kerran sain itse todeta, että vanha neuvo, josta muistutetaan joka ikisessä kirjoittajakoulutuksessa, toimii kuin häkä. Olen kuullut sen ainakin Aku-Kimmo Ripatilta, Risto Ahdilta, Markku Toivoselta, Torsti Lehtiseltä, Marsa Luukkoselta ja Panu Rädyltä. Tätä konstia olen itsekin suositellut kouluttajana ollessani. Mikäkö se on? Noh: lue paljon hyvää kaunokirjallisuutta! Aina kun voit!

Olen juuri palannut pidennetyltä joululomalta ja kerrankin oli mahdollisuus tarttua isoon pinoon kunnon romaaneja. Jestas, mikä hinku lukemiseen löytyikään sieluni syövereistä! Imin kuukaudessa viitisentoista romaania kuin henkeni hädässä, ja että se teki hyvää. Ah, ihan vieläkin mieltä hyrisyttää. Muutaman tutun rakkaan tekijän lisäksi löysin uuden, riemastuttavan ystävän: Arto Paasilinnan.

Ystävät ja työtoverit: lukekaa, lukekaa, lukekaa!

pidän jutusta (8)  -   en pidä jutusta (1)

14.12. / Testamenttaa elämäsi verkossa

Miten reagoisit, jos näkisit Facebookissa juuri kuolleen työkaverisi lähettämän statuspäivityksen: "Täällä taivaassa on kivaa, cheers, vielä me nähdään, vaikken tulekaan enää töihin!" Oma reaktioni olisi varmasti: "Uu, makaaberia. Miten noin voi tehdä?". Vastaus on ruotsalainen mywebwill.com-palvelu, jossa on perjantaista 11.12. lähtien on voinut testamentata elämänsä verkossa. Jos on ruotsalainen.

Näin nettinörttinä olen rekisteröitynyt niin moneen verkkopalveluun, etten pysy itsekään perässä. Joskus tulevaisuudessa kuolemani jälkeen omaisillani tulee olemaan kamala savotta siivottavanaan, mikäli he haluavat tietoni pois kummittelemasta kaikissa verkkopalveluissa. Onneksi heidän elämäänsä voi helpottaa myWebwillin avulla.  myWebwill-palvelun avulla voit joko poistattaa automaattisesti jäsenyytesi ja käyttäjätunnuksesi eri verkkopalveluissa, kun väestötietojärjestelmään tulee tieto kuolemastasi, tai  siirtää ne omaisillesi tai sopia viimeisten viestien lähettämisestä palveluihin kuolemasi jälkeen.

Palvelulla on sen verran ovela bisnesidea, että myönnän sille Saavuttaminen-palkinnon Inspiksen käyttökokemusjuttusarjassa. Nyt vain odotellaan, että palvelu leviää Ruotsista tänne itänaapuriin.

P.S. Palvelun tekijät ottavat kantaa eettisen viestinnän puolesta, jotta ihmiset eivät jättäisi omaisilleen turhan humoristisia tai makaabereja viimeisiä viestejä haudan takaa.

pidän jutusta (4)  -   en pidä jutusta (3)

10.12. / Musiikki 2009 paketissa

Millaisia olivat tämän vuoden musiikilliset huippuhetket? Oma listani on helppo:

The XX – XX

Nörtit innostuivat  – haluaisin olla nörtti. Neljän etelälontoolaisen nuoren soundi on sekoitus tylppiä biittejä, helisevää kitaraa, pikkuisen punkkia, viattomuutta ja tarpeeksi vähän yrittämistä. Täydellistä!

Grace Jones – live Tukholma

Madonna saa tehdä lujasti töitä jos aikoo päräyttää kymmenen vuoden kuluttua samanlaisen show:n kuin tämä kuusikymppinen täti. Flow-festiaalin repäisy antoi vain haisun millainen domina Grace on omana iltanaan. Bändin kähein mimmi ei soitakaan tamburiinia (niin olin aina luullut), vaan symbaaleja. Smack!

Kraftwerk – Catalogue, boksi

Elektronisen musiikin pioneerit kokosivat levynsä yhteen pakettiin. Kahdeksan levyä surinaa ja pulputusta. Ja nettisivutkin muistuttavat ajasta, jolloin ATK oli kova juttu.

Ilosaarirock

Kun PMMP soitti, vanhakin nuortui, löysi ihania kesäkavereita ja elämä oli hetken täydellistä.

The Wraiths – toinen levy tulossa

Kysymys: Onko tämä mennyttä vai tulevaa?

Vastaus: Vanhojen runojen sovittaminen musiikiksi on tietysti vanha juttu, mutta jotain täydellisen kaunista tässä on. Joten vastaus on – Mitä väliä?

Ja rakas Joulupukki, olen ollut (aika) kiltti poika ja toivoisin kovasti Michael Nymanin ja David McAlmontin The Glare -levyä joululahjaksi.

pidän jutusta (9)  -   en pidä jutusta (1)

8.12. / Darren twiittaa

Twiittaaminen auttaa elämässä eteenpäin.

”Nyt alkaa todella ottaa päähän.”

”Miksi mikään ei voi olla yksinkertaista? On todella turhauttavaa vain roikkua tekemättä yhtään mitään.”

Jalkapalloilija Darren Bent twiittaa pahaa oloaan nimimerkillä db10thetruth. Tottenhamin vaihtopenkille juuttunut hyökkääjä haluaa siirron Sunderlandiin mutta on sitä mieltä, että puheenjohtaja Daniel Levy on tahallaan jarruttanut pitkään sen toteutumista.

”Haluanko Hull Cityyn? En. Haluanko Stokeen? En. Haluanko Sunderlandiin? Kyllä. Joten lakkaa pelleilemästä kanssani, Levy.”

Bentin twitter-tili suljetaan, ja seuraavana päivänä Bent pyytää Tottenhamin verkkosivuilla anteeksi.

”Kadun tekojani. Tarkoitukseni ei ollut loukata Daniel Levyä eikä ketään muutakaan.”

Viikon päästä Bentin siirto Sunderlandiin toteutuu.

”Näyttää siltä, että twiittaaminen nopeutti siirtoani.”

Bent jatkaa twiittaamista nimimerkillä DBthetruth. Sosiaalinen media toimii.

pidän jutusta (9)  -   en pidä jutusta (0)

4.12. / Tyyli ja rakenne verkkokirjoittamisessa

Verkkokirjoittaminen on aivan oma taiteenlajinsa sisällöntuotantoa. Se mikä toimii painettuna, toimii todella harvoin verkkossa ilman hiomista. Tässä muutama vinkki tyylin ja kielen hiomiseen sekä tekstin havainnollistamisesta verkossa.

Hyvä journalisti tai lyyrikko ei välttämättä ole hyvä verkkokirjoittaja. Paremminkin päinvastoin, ellei todella pysähdy perehtymään asiaan. Teksti joka lumoaa painettussa muodossa, ei välttämättä toimi digitaalisessa ympäristössä.

Omasta kokemuksestani tiedän, että tekstin muokkaaminen kuhunkin mediaan sopivaksi on aivan oma taiteenlajinsa, joka vaatii jatkuvaa kouluttautumista ja skarppaamista. Se on totta vie paljon haastavampaa, kuin asiaan perehtymätön arvaakaan.

Verkkosivustolla käytetty kieli on kuitenkin avainasemassa  yrityksen identiteetin ja brändin vahvistamisessa, joten aikaa ja energiaa asiaan kannattaa käyttää!

Tässä muutama vinkki verkkotekstin kielestä ja tyylistä sekä tekstin havainnollistamisesta.

Tyyli ja kieli

• Tyylin ratkaisevat aineiston sisältö, tavoitteet, tilanne ja konteksti.
• Selkeä, lyhyt ja ymmärrettävä otsikko on kaiken a ja o. Sen avulla teksti löydetään!
• Sama pätee linkkikuvauksiin.
• Kirjoita lauseen tai kappaleen aihe lauseen tai kappaleen alkuun.
• Vältä monimutkaisia lauserakenteita.
• Rajoita kukin kappale yhteen pääideaan.
• Varo metaforia, huumoria ja sarkasmia, mutta myös turhaa tärkeilyä.
• Vältä slangia, jargonia ja turhaa erikoissanastolla brassailua. Suosi sen sijaan yleisesti käytettyjä sanoja.
• Käytä suoria lainauksia vain tunnelman tekemiseen. Jos mahdollista, vältä niitä tai erota ne kokonaisuudesta visuaalisesti.
• Käytä verbeistä mieluummin aktiivi- kuin passiivimuotoa.

Vahvista tekstiä verkon keinoilla

• Ajattele tekstiä moniulotteisesti hyödyntäen verkon suomia mahdollisuuksia, myös graafiset elementit ovat suotavia.
• Suosi luetteloita ja numerointeja.
• Linkkien ja mouse overeiden taakse voit tarjota lukijalle käsitteiden selityksiä, kuvauksia, esimerkkejä ja taustatietoja.
• Muista, että kuvittaminen on verkossa helpompaa ja halvempaa kuin painetussa tuotannossa. Kuvan ei tarvitse olla yhtä korkealaatuinen kuin painetussa mediassa.
• Liike on erinomainen havainnollistamiskeino.
• Äänet tuovat oikean elämän tuntua, mutta käytä niitä harkiten, käyttöyhteys ratkaisee.

Kun osakin teksteistä annetaan aluksi ammattilaisen verkkokirjoittajan tehtäväksi tai muokattavaksi, organisaatiossa tekstejä tuottavat henkilöt saavat tukea verkkokirjoittamisen oppimiseen. Ammattilainen verkko-copywriter havaitsee nopeasti asiakkaalta tulevista teksteistä ne pari yleisintä yksityiskohtaa, joihin kannattaa kiinnittää huomiota.

pidän jutusta (12)  -   en pidä jutusta (0)

2.12. / Maalainen inspiroituu designista

"Avoin Helsinki – Design on osa elämää". Hyvä hyvä, ajattelen minä, kolmikymppinen junantuoma helsinkiläinen. Kotikaupunkini on tajunnut, mitä design on parhaimmillaan. Hyvä hyvä, taisi ajatella myös maailman muotoilujärjestö Icsid, kun se valitsi Helsingin viime viikolla maailman designpääkaupungiksi 2012.

Mutta mutta. Onko motolla katetta? Mitä tarkoittaa, että design on osa elämää – ihan konkreettisesti? Eikö design olekaan vain pienten piirien pintakiiltoa? Voiko hyvästä designista tulla välttämättömyys, perustarve, jota ilman ei selviä arjesta?

Tehdäänpä testi. Katsotaan, mitä tuleva designpääkaupunki listaa esittelysivuillaan valteikseen ja poimitaan joukosta ne, jotka aiheuttavat lämpimän läikähdyksen sydänalassani.

Fiskars, Iittala. Niinpä niin, nämä ovat osa minunkin elämääni. Ensimmäiset Fiskarsit aseteltiin sormiini kai päiväkerhossa, ja samoihin aikoihin pääsin hajulle myös Iittalasta. Papan kamferintuoksuisessa piironginkaapissa oli pienen pieniä laseja, joiden pinta oli ihmeellinen! (Myöhemmän sain tietää myös lasisarjan ihmeellisen nimen, Ultima Thulen.) Klassikkotuotteet ovat osa suomalaisten elämää, mutta saako designpääkaupunki omia ne itselleen? Ei saa, sanon minä. Ne kuuluvat yhtä lailla lapsuusmaisemaani, Keuruun peräkylään.

Eduskuntatalo, Finlandia-talo, Temppeliaukion kirkko. Jahas, jälleen muistoja lapsuudesta. Tällä kertaa muistipelikorteista, jotka esittelivät pääkaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä. Temppeliaukion kirkko ei niihin kuulunut, joten sen katsastin aivan erityisen tarkasti, kun muutin Helsinkiin kesällä 2002. (Muistipelinähtävyyksien lisäksi tiesin kaupungista silloin sen, että rullaportaissa ei saa seisoa vasemmalla puolella, ettei näytä maalaiselta.) Nyt seitsemän vuotta myöhemmin uskallan lausua seuraavaa: Hienoja rakennuksia, mutta eivät ne elämääni kuulu. Temppeliaukion kirkossakaan en ole käynyt kuin sen kerran.

Suomenlinna, Helsingin Designkortteli. Nyt päästään asiaan. Juuri tällaiset paikat sulattivat maalaissydämeni ja saivat minut tajuamaan kaupungin idean. Suomenlinnaan ja Designkortteliin voi mennä kerta toisensa jälkeen, ja aina riittää kierreltävää ja katseltavaa. (Designkorttelin kaupoissa tämä pitää sanoa välillä myös ääneen: ”Ihan vaan kattelen”.) Loistavia inspiraation lähteitä, mutta eivät nämäkään perustarpeita ole…

Reittiopas. Tadaa! Tässä se on, elämäni perustarve! Kiitos HKL – Reittioppaan ansiosta Helsinki oli avoin myös minulle enkä ole elämässäni aina eksyksissä. Ilman Reittiopasta olisin kai jo palannut maitojunalla takaisin lapsuusmaisemiini. Sinne, missä linja-auto menee aamulla ja tulee illalla. Ja siinä välissä kulkee maitoauto.

pidän jutusta (11)  -   en pidä jutusta (0)