6.6. / 7 some-kirjoittamisen kullanarvoista vihjettä

Monet yritykset etsiskelevät itselleen luontevaa tapaa aloittaa kirjoittaminen someen Facebook-sivullaan tai Twitter-tilillään. Sosiaalinen media koetaan pelottavaksi, koska siellä viestinnässä pätevät hieman eri säännöt kuin perinteisessä markkinointiviestinnässä. Tässä siksi koottuna seitsemän kullanarvoista vihjettä verkkokirjoittamiseen somessa.

1. Puhu ihmiselle, älä kirjoita yleisölle

Somen käyttöä harjoittelevat yritykset ajattelevat päivityksen tekoa Facebookiin tai Twitteriin usein kuten lehdistötiedotteen kirjoittamista. Että nyt yrityksemme on tehnyt jotain niin merkittävää, että siitä on syytä kuuluttaa norsunluutornista virallisesti ja laajalle yleisölle. Tottuneet somen käyttäjät tunnistaa kuitenkin siitä, että he kirjoittavat kuten puhuvat. Kuin keskustelisivat oikeiden ihmisten kanssa kasvotusten eivätkä anonyymin yleisön kanssa. Verrattuna yrityssivustoihin somessa kannattaa siis kirjoittaa vähän rennommin. Vähän puhekielisemmin.  Vähän tuttavallisemmin ja sinutellen pienellä s:llä.

Rennoimmat yritykset ovat jo siirtyneet nettilyhenteisiin ja hymiöihin.

Esimerkki Coca-Colan puhuttelutavasta Twitterissä

2. Käy dialogia älä monologia

Somessa toimimiseen ja viestien julkaisuun on hyvä olla suunnitelma siitä, mitä sisältöä halutaan tuoda esiin ja milloin. Mutta sisältösuunnitelmasta syntyy vasta somessa toimimisen toinen puoli, monologi. Puhumisen lisäksi on muistettava myös kuunnella, ja kuuntelemisen lisäksi on muistettava vastata käyttäjille, jotka ottavat somen kautta yhteyttä. Parhaimmillaan Facebook-viesti kommentteineen tai tweettaus vastauksineen voi olla yritykselle lähes reaaliaikainen asiakaspalvelukanava. Ja parhaimmillaan yritykset vastaavat somessa asiakkailleen reilusti ja rehellisesti.  Myös  tyytymättömille asiakkaille. Tästä Sonera sai hiljattain kovaa oppia.

Markkinointi & Mainonnan uutinen Soneran somessa levinneestä “lukitussekoilusta”

Soneran asiakaspalvelutapauksesta syntynyt keskustelu kiivastui sen levittyä sosiaalisessa mediassa

3. Elä hetkessä

Facebookissa tapahtumasykli on sama kuin päivittäislehdissä: eilisen uutiset ovat tänään jo vanhoja. Ainakin aktiivisimpien käyttäjien seinällä. Twitterissä tahti on vielä tiiviimpi, useita kertoja päivässä. Siksi päivityksen aihevalinnan ja kerrontatavan tulisi kuulostaa siltä, että asiat tapahtuivat aivan äsken tai tapahtuvat parhaillaan.

4. Älä tuputa liian usein

Vaikka tapahtumasykli somessa on nopea, se ei tarkoita sitä, että yritysten tulisi jatkuvasti spämmätä markkinointiviestejään Facebook-tykkäjilleen ja Twitter-seuraajilleen. Karkea peukalosääntö siedettävälle “tuputusvälille” Facebookiin on kerran-pari viikossa, Twitteriin kerran päivässä. Ei-tuputtavaa dialogia voi toki käydä aina kun vain ehtii.

5. Hyödynnä eri päivitysmuotoja

Hyvä keino välttää liikaa tuputtamista on käyttää erilaisia päivitysmuotoja, kuten Facebookissa statusviestejä, gallupeja, kuvia ja linkkejä. Jokaiselle päivitysmuodolle voidaan suunnitella oma tahtinsa sen mukaan, millaista sisältöä yritys saa luontevasti tuotettua. Vaikkapa tähän tapaan:

• arvonta tykkääjille kerran kuussa
• gallup kerran kahdessa viikossa
• linkin jakaminen joka perjantai.

Kun suunnittelee jokaiselle  päivitysmuodolle oman tavoitetahtinsa, tulee kuin vahingossa laatineeksi ison osan somen sisältösuunnitelmasta.

6. Jaa hyviä juttuja – muitakin kuin omiasi

Some-päivityksiä miettiessä ei kannata kysyä itseltään: “Mitä jos joku jakaa jutun eteenpäin?” Sen sijaan oikea kysymys on: “Miten kirjoitan sellaisen jutun, jota jaetaan mahdollisimman paljon eteenpäin?” Juttujen jakamisessa somessa toimii myös vastavuoroisuuden periaate: jos sä tykkäät jostain mun jutusta niin mäkin tykkään jostain sun jutusta. Yritykset voivat esimerkiksi vinkata hyvistä oman alansa videoista muualla verkossa – vaikka ne eivät olisikaan heidän omia mainosvideoitaan.

(Otan neuvosta vaarin ja vinkkaan tässä kohdassa toisesta
hyvästä some-kirjoitusohjeesta Web Content Caféssa.)

7. Ole napakka

Facebookissa näkyy vain rajattu määrä merkkejä, ennen kuin päivitys katkeaa Lue lisää -linkkiin. Twitter-päivitykseen merkkejä mahtuu vähemmän kuin tekstariin, ainakin jos haluaa jättää tilaa viestin jakamiseen re-tweettinä. Siksi somessa on tärkeää kirjoittaa napakasti.

• Käytä sisältörikkaita avainsanoja päivityksen alussa
• Kerro vain 1 asia/päivitys
• Sano asiat niin lyhyesti kuin voit – mutta älä käytä kryptisiä lyhenteitä.

Lopuksi

Kuten yleensä, myös somen kirjoitusohjeissa pätee, että poikkeus vahvistaa säännön.

Esimerkiksi Poliisi kerää Facebookissa päivityksilleen huimia tykkäys- ja kommenttilukemia jakamalla virallisia tiedotteitaan pitkien päivitystekstien saattelemana. He ovat siis unohtaneet vihjeet  numero 1 ja 7. Mutta olemalla kansalaisten tavoitettavissa Facebookissa he noudattavat vihjettä 2 niin hyvin, että heidät palkitaan tykkäyksin.

Poliisin Facebook-päivitykset keräävät osallistujia

pidän jutusta (9)  -   en pidä jutusta (0)

Tweet

24.5. / Asiakaslehti sisältömarkkinoinnin ytimessä

Kävin verestämässä vanhoja muistoja Amsterdamissa. 10 vuotta on kulunut pois muutosta. Edellisestä käyynnistäkin oli kulunut jo 5 vuotta. Paljon tuttua ja hitunen uutta. Ikäväkseni tosin totesin, että vanhan kotitaloni alakerran ravintola oli muuttanut jo nimeään ja vanha isäntä tipotiessään. Ideoita hain osallistumalla ICPF kokoukseen, joka on asiakaslehti toimialan Euroopan yhteistyöfoorumi. Uskoni vahvistui sisältömarkkinoinnin tärkeydestä ja sen noususta strategisen markkinoinnin ytimeen. Kaikkien paikalla olleiden maiden edustajat puhuivat sisältömarkkinoinnista – ja siitä, että asiakaslehti on sen ytimessä. Tuotetaanhan asiakaslehtiin valtavasti merkityksellistä sisältöä, josta on vastaanottajalle hyötyä.

Monikanavainen sisältöjen jakaminen on järkevää ja kustannustehokasta. Miksi siis kaikki tuskailivat ettei käytännön toteutuksissa päästä useinkaan puheita pidemmälle? Onko niin, että päätöksenteko yrityksissä on jakautunut niin monelle taholle ettei huolella tuotetun sisällön jatkohyödyntäminen toteudu? Olisiko Suomella tässä paikka kulkea etujoukoissa?

pidän jutusta (3)  -   en pidä jutusta (2)

Tweet

30.3. / Jotain päräyttävää

Valo lisääntyy ja päässä suhisee. Olo on levoton. Tulee tunne, että koko elämä pitäisi muokata uusiksi.

Pian on huhtikuu. Se aika vuodesta, kun auringon valo näyttää kaiken. Lumi sulaa ja maa kuivuu. Luonto muuttuu harmaan ja hailakan ruskean sävyiksi.

Kotona pölykalvo sulkee valon ulos – ikkunat täytyy pestä. Sitten pitää kohentaa kotia, raivata kaapit. Hankkia jotain uutta. Pörhentelen kuin lavastajalintu, tekisi mieli rakentaa näyttävää majaa. Vaimo lyö kapuloita rattaisiin, nyt ei todellakaan laiteta koko asuntoa uusiksi. Mutta se on myöhäistä, meni jo. Tapettia, maalia, huonekaluja, leikkokukkia. Pois kaikki vanha.

Uusia ajatuksia, uusia sisältöjä. Mikä voisi olla tämän vuoden juttu?

Kun tammikuussa turkulaisella Monk-klubilla James Blake antoi tanssille rytmin, uskoin löytäneeni jotain uutta, jotain innostavaa tälle vuodelle. Naputtelin nimen puhelimeen muistiin ja seuraavana päivänä tein jo nettikaupassa tilausta.

Kaikella kunnioituksella, mutta Spotify on epämusiikkia, siellä ei pääse omaan musiikkihistoriaansa käsin kosketeltavasti uppoutumaan. Ärsykkeitä on liikaa ja omat suosikit katoavat uusien mahdollisuuksien sekaan.

Levyn ostaminen on valinta. Se edustaa sitä kuka ja mikä nyt olen. Myöhemmin näen levystä historiani. Jesus Jones on nyt nolo, mutta eipä ollut sitä Turussa kesäkuussa 1991.

Reilun kahden viikon kuluttua ilmestyy Jamie Woon esikoisalbumi, Mirrorwriting. Levyssä soi soul. Singlet Night Air ja Lady Luck kuulostavat uudelta, tuoreelta, innostavalta. Tilasin levyn jo.

Pinnallisesti haluan kevätkunnostetussa kodissani soivan kaiken tämän uuden. Ikkunoista näkyy ulos, aurinko saa paistaa.

pidän jutusta (8)  -   en pidä jutusta (5)

Tweet

31.1. / Paperisydän

Kävin tyttäreni kanssa Matkamessuilla Helsingissä. Tytär on 18-vuotias. iPod-sukupolvea. Minä olen hieman vanhempi ja printtisukupolvea, ehdottomasti. Tosin olen löytänyt tieni myös sähköiseen maailmaan ja sen parhaisiin puoliin. Kuten esimerkiksi Facebookiin ja Googleen. Viihdyn hyvin.

En kaipaa sinikopioaikoja, vaikka se työllistikin ihmisiä kustannusalalla nykyistä enemmän, ja pakotti kiireettömyyteen. Tai siis siltä se tänä päivänä tuntuu.

Matkamessuilla ihmettelin tyttäreni kiihkoa kahmia esitteitä, katalogeja, lehtiä… Lopulta hänellä oli neljä kassia täpötäynnä. ”Voitko äiti, pliis, kantaa osan?” Toki kannoin, mutta kysyin, miksei hän yksinkertaisesti katso netistä näitä kohdetietoja. Päästäisiin helpommalla, voisimme vain jutella matkaesittelijöiden kanssa, eikä tarvitsisi raahata painavia kasseja. Tytär tuhahti.

Innostuin ideoimaan – jospa tulevaisuudessa ovella jaettaisiin lainattava tablettitietokone tai lukulaite, jota voisi hiplailla osastolta toiselle kulkiessa. Tämä on hyvä idea, eikö?

Sain osakseni piiiitkän halveksivan katseen. ”Äiti, etkö ymmärrä?! Juuri näiden esitteiden takia tänne tullaan. Kotona sitten selailen ja haaveilen. Ei se ole sama asia katsoa niitä tietsikalla. Ja isähän halusi matkamessutuliaisiksi nimenomaan karavaanarikatalogeja. Ei mitään nettiosoitteita.”

Että se siitä tietsikkasukupolvesta. Jatkuvasti kuulen, miten juuri nuoriso on vaihtanut printin (siis painetun median) sähköiseen. Mutta jos katselee ulkopuolelta meidän perhettä, ei se siltä näytä. Äiti ja isä näpyttelevät iltaisin tietokoneitansa, tytär selailee lehtiä ja poika on nenä kiinni paksussa kirjassa. Koirat levittävät lehtipinot paperikassista levälleen ja kierivät päällä, nuorin silppuaa ne ja vie pala palalta pesäänsä.

Kohta alkaa talviloma ja lähdemme tutulle vuokramökille. Siellä sytytämme takan – sanomalehdillä. Ei se varmaan iPadeilla syttyisi.

Lämmintä paperista alkukevättä. 

pidän jutusta (16)  -   en pidä jutusta (0)

Tweet

27.1. / Suomalaiset tahtovat lisää aikakauslehtiä

Tämä viesti inspiroi, jos mikä! Aikakausmedia kertoo tuoreessa tiedotteessaan, että Suomessa ilmestyy yli kolme tuhatta eri aikakauslehteä. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä lukijakansalle, vaan uusia lehtiä otetaan avosylin vastaan joka vuosi. Viimeisten viiden vuoden aikana on syntynyt yhteensä 137 uutta aikakauslehteä, joista 25 on viime vuoden satoa.

Uusia aikakauslehtiä saadaan tasaisesti niin yleisölehtien, ammatti- ja järjestölehtien kuin asiakaslehtienkin ryhmiin. Yleisölehtiä lanseerataan eniten, ja niiden aihepiirit liittyvät usein harrastuksiin, esimerkiksi käden taitoihin, liikuntaan, ristikoihin, lemmikkeihin ja puutarhanhoitoon. Myös asumista ja rakentamista käsittelevät lehdet ovat suosittuja.

- Uusia lehtiä on tullut yhä tarkemmin kohdennetuille ryhmille, jotka hakevat juuri itselleen suunnattua sisältöä. Tämä on maailmanlaajuinen trendi. Harrastuksiin liittyvät uudet lehdet käsittelevät laajasti erityyppisiä harrastuksia. Tässä haetaan selvästi aktiivista toimintaa ja irtautumista sohvaperunan roolista, sanoo Aikakausmedian markkinointi- ja tutkimusjohtaja Taru Eboreime.

Uudet aikakauslehdet eivät jää pelkiksi tähdenlennoiksi, sillä vuosittain vain muutama lehti lopettaa tai yhdistyy toisen lehden kanssa. Viiden viime vuoden aikana lanseerattuja, suosikeiksi nousseita yleisölehtiä ovat muun muassa Plaza Koti, Sara, Olivia, Divaani ja Elle. Aikakauslehtien Liiton hallituksen puheenjohtaja ja Otavamedian toimitusjohtaja Alexander Lindholmin mukaan lukijoiden henkilökohtainen suhde lehtiin näkyy myös lehtien tekijöille.

 - Meillekin on tullut yhden lehden osalta lukijalta sellaista sähköpostia, että jos hän joskus sekoaa ja yrittää perua tilauksensa, emme saa ottaa perumista tosissamme ja lopettaa lehden lähettämistä. Tämä on aika hyvä esimerkki siitä, että sitoutumista löytyy, Lindholm nauraa.

 Aikakauslehti on arjen luksusta

  Suurin osa aikakauslehdistä kannetaan lukijoiden kotiin tilattuina, ja tilausmyynti on pysynyt jo pitkään vankalla pohjalla. Tilausten lisäksi myös irtonumerot houkuttavat, ja niiden myynti onkin viime vuoden aikana noussut 1,1 prosenttia. Käytännössä tämä tarkoittaa 17,8 miljoonaa irtonumerona ostettua lehteä.

- Uusiin lehtiin tutustutaan usein irtonumeroiden kautta. Irtonumerot ovat myös vaihtelua tuovaa arjen luksusta, jonka yhä useammat tuntuvat löytäneen tavakseen, Taru Eboreime arvelee.

Aikakauslehtien tulevaisuus näyttää hyvältä. Alexander Lindholm näkee verkon aikakauslehtien uutena vetovoimatekijänä.

- Verkko on nyt pinnalla mediakentällä. Kaikkien medioiden pitäisi ottaa huomioon sen vetovoima ja tuoda esiin omia vahvuuksiaan. Aikakauslehtien verkkosivut ovat yksi uusi tapa palvella lukijoita, Lindholm sanoo.

Faktaa:

- Suomessa julkaistaan lähes 3 200 aikakauslehteä. Asukasta kohden lehtinimikkeitä on eniten koko maailmassa.

- Suomalainen seuraa keskimäärin kahtatoista aikakauslehteä, kun mukaan lasketaan myös ammatti- ja järjestölehdet ja asiakaslehdet.

- Viimeisimmän tutkimuksen mukaan yhtä lehteä luetaan keskimäärin 64 minuuttia. Monet lukijat säilyttävät joko yksittäisiä numeroita tai koko vuosikertoja, ja kierrättävät lehtiä ystäväpiirissään.

- Aikakauslehdet toimivat myös ovena nettiin, sillä artikkeleista ja mainoksista ammennetaan ideoita ja tietoa esimerkiksi verkko-ostosten tueksi.

- Aikakausmediaan / Aikakauslehtien Liittoon kuuluvat kaikki merkittävät aikakauslehtikustantajat Suomessa. Yhteisöön kuuluu yli 270 suomalaista tai Suomessa toimivaa aikakauslehtikustantajaa ja -julkaisijaa, jotka julkaisevat yhteensä yli 550 aikakauslehteä tai verkkojulkaisua. Edustettuina ovat yleisölehtien, ammatti- ja järjestölehtien sekä asiakaslehtien kustantajat.

Lähde: Aikakausmedian tiedote

pidän jutusta (3)  -   en pidä jutusta (1)

Tweet

6.12. / Puhutko iKieltä?

Muistatko kun ala-asteella puhuttiin i-kieltä? Siis sitä yksinkertaista salakieltä, jossa viihdittiin kiikki vikiilit iiksi ji liiltiin ilivimme tisi trindikkiiti sisipiiriliisii. Iinikin mi titit tihtiin niin.

Nyt kaikki muutkin kuin omaa sisäpiiriään ylläpitävät pikkutytöt puhuvat i-kieltä. Siinä tosin kaikkia vokaaleja ei korvata i:llä vaan  i lisätään joka sanan alkuun. iPod, iPhone, ennen kaikkea iPad, ja onpa joku nokkela jo keksinyt iBoardin ja iMatinkin (katso vaikka aiheesta irvaileva Walyou-blogi).

Mutta mitä kävi vanhalle i-kielelle? Siitä tuli epätrendikästä heti, kun kaikki luokkakaveritkin oppivat sitä ymmärtämään (ja kun puhujien äänihuulet väsyivät tuottamaan jatkuvasti pelkkiä etuvokaaleja). Käykö samoin iKielen puhujille? Veikkaan, että vastaus on kyllä. Ja  väitän, että syy kyllä-vastaukseeni on nextopia, josta kuulin pari viikkoa sitten Micael Dahlénin luennolla.

Nextopia tulee yksinkertaisesti sanoista next+utopia, eli se tarkoittaa (harha)uskoa siihen, että tulevaisuudessa kaikki on paremmin, että tulevaisuudessa seuraava laite on aina vaan hienompi ja maailmaamullistavampi, ja että tulevaisuudessa sen omistaminen tekee minusta aina vain onnellisemman.

iKielen alkuperäispuhujat eivät  tahdo, että kaikenkarvaiset imitaattorit puhuvat heidän kanssaan samaa kieltä. Siinä vaiheessa kun keskikvartaali kansalaisista ja yrityksistä on saatu käännettyä iKielelle, todelliset iFanit ennakkotilailevat jo Applen tuotekehityskammioissa muhivaa seuraavaa iLaitetta (katso vaikka Oatmealin sarjis omenatuotteiden omistajista) . Koska sehän on vielä iHkumpi kuin edellinen.

Mikä se sellainen seuraava iLaite sitten on? Ehkä se on se iMat, jolle voin kellahtaa digitaalisille päiväunille. Tai iPaper, joka taipuu sulavasti kädessäni kun käperryn illalla peiton alle lueskelemaan. iPaperia voisin jopa toivoa joulupukilta – jos nukahdan jouluyönä sitä lukiessa, niin se ei murskaa nenääni plätsähtäessään naamalleni.

pidän jutusta (7)  -   en pidä jutusta (5)

Tweet

30.11. / Pyhä yksinkertaisuus

"Yksinkertainen on kaunista." Uskoni tähän latteaan sananparteen on kasvanut tänä syksynä entisestään. Syy on kahdessa viimeaikaisessa ihastuksessani. Niistä toinen tulee Venäjältä ja toinen Amerikasta. Toinen on kuntoiluväline ja toinen tv-sarja. Mutta ei anneta eroavaisuuksien hämätä, sillä esimerkkejäni yhdistää äärimmilleen pelkistetty muoto.

Toinen on rautaa. Se on pyöreä ja siinä on kahva.

Toinen on draamaa. Siinä on yksi huone ja kaksi näyttelijää.

Toinen on kahvakuula ja toinen Terapiassa-draamasarja. Kahvakuulan hehkutukselta on ollut tänä syksynä vaikea välttyä, mutta Terapiassa-sarja vaatinee hieman esittelyä. Suomessa tämä HBO:n sarja pyöri viime kesänä ja syksynä. Formaattiin kuuluu, että kukin jakso muodostuu yhdestä terapiaistunnosta. Sarja tapahtuu psykoterapeutin vastaanottohuoneessa, ja toiminta puuttuu lähes kokonaan – on vain terapeutin ja potilaan välistä dialogia.

Mutta ei yksinkertaisuus mikään itseisarvo ole, sen enempää kahvakuulassa kuin Terapiassakaan. Yksinkertainen muoto vain mahdollistaa, että olennainen nousee esille.

Kun kymmenet kuntosalilaitteet korvataan yhdellä rautakuulalla, väkinäinen punnerrus päättyy ja lihakset liikkuvat ketjuna. Syke nousee, tasapaino kehittyy, ryhti suoristuu – ja lopulta kahvakuula löytää luonnollisen liikeratansa. Jäljelle jää vain heilurimainen liike, jossa on aikaa nautiskella eikä kuulan painoa enää edes huomaa.

Kun tv-sarjassa ei tapahdu näennäisesti mitään, se täyttyy tapahtumilla. Ilmeillä, eleillä ja tauoilla, jotka kertovat vähintään yhtä paljon kuin sarjan kristallinkirkas dialogi. Keskiöön nousee olennainen, ihminen ja hänen elämänsä.

Ja siinä ei ole mitään yksinkertaista.

pidän jutusta (8)  -   en pidä jutusta (2)

Tweet

4.11. / Mahdollisuuksien murros

Uuden ja vanhan - digitaalisen ja analogisen - median välille on haluttu luoda keinotekoista draamaa ja vastakkainasettelua. Ihan turhaan. Eri jakelukanavissa on vielä niin paljon hyödyntämättömiä ominaisuuksia, että kähinöintiin laitetun ajan voi käyttää käyttöliittymien vahvuuksien kehittämiseen.

Mediakilpailussa pärjää parhaiten se, jolla on lukijoita kiinnostava sisältö. Se voi olla yhtä hyvin reaaliaikaista verkkosisältöä kuin elämyksellisiä, hyvin kirjoitettuja ja kuvitettuja tarinoita lehdessä. Media on myös mobilisoitunut eli haluttua mediaa seurataan siellä missä ikinä satutaankaan olemaan. Meistä jokaisesta kuoriutuu eri vuorokauden aikoina erilaisia sisältöjä eri välineillä hakevia ihmisiä: aamu voi alkaa mobiililla ja päätyä illalla sänkyyn lehden kanssa.

Printtiä on monissa keskusteluissa julistettu kuolleeksi ja vanhanaikaiseksi. Tämä ajan mediakentän murroksessa lehdillä on kuitenkin paljon mahdollisuuksia, joista monet ovat vasta alkusuoralla mutta kehittyvät nopeasti. Sähköisiin lukulaitteisiin sovitetut lehdet ovat jo tuttuja. Sen sijaan lisätty todellisuus (Augmented Reality AR), joka tuo paperimediaan uusia ulottuvuuksia, on vielä vähän tuntemattomampi.  Tämän hybridimedian ideana on yhdistää digitaalista informaatiota tietokoneen tai kännykän kameran kautta todellisesta maailmasta. Nimekkäin kokeilija on ollut Esquire, vaikkakin taisimme ehtiä Dialogin julkaisemassa Painomaailma-lehdessä kokeilla Upcode-tagia ennen maailman brändiä…

Joskus myös paluu ihan perusasioihin on arvokas asia. Lehti elämyksellisine papereineen ja lukijaa palvelevine, lisäarvoa tarjoavine sisältöineen voi olla premium-tuote.  Monocle on kehittänyt omasta lehdestään Mookin (Magazine + Book), joka on paksu kuin kirja, mutta joka on tehty laadukkaan aikakauslehden ehdoilla. Sellaista tuotetta ei tule mieleenkään laittaa edes kierrätykseen. Ja laadukas paperituote kohottaa aina mielialaa, varsinkin kun tiedämme, että paperi on yksi harvoista kestävällä tavalla tuotetuista kulutustavaroista.

pidän jutusta (15)  -   en pidä jutusta (2)

Tweet

28.10. / Sano, töi ja sormikka

On hauska kuunnella, miten pian kolmivuotiaani kerää ”kivejä” ja miten hän ”syöi jo”. Kun sanoin hänelle, että ”tässä kirjassa onkin paljon kivoja sanoja”, hän kysyi minulta, mikä se ”sano” on. Ja kun tiedustelin, ”missä hänen sormikkaansa ovat”, hän kertoi riemastuneena, että ”yksi sormikka on täällä”.

Hän taivuttaa suomen kieltä järkähtämättömän loogisesti, poikkeuksista piittaamatta.

Näin sen kuulemma pitääkin mennä. Tyttäreni on kasvanut siihen vaiheeseen, ettei hän enää pelkästään matki sanoja vaan alkaa tiedostamattaan analysoida niitä. Silloin hän tuottaa itse sekä tuttuja että uusia muotoja oman analyysinsä mukaan.

Eikö ole tosi lohdullista ajatella, että aivot toimivat automaattisesti noin järkevästi? Haluan tulkita ilmiön niin, että myös oma päättelyketjuni on luontojaan järkiperäinen. Jos lopputulos on virheellinen, se johtuu poikkeuksesta, ei minusta. Ehkä.

”Oletko sinä menossa töihin?” – ”Joo, tässä mun töi on.”

Töi sanojen parissa on aina yhtä kiehtovaa.

pidän jutusta (17)  -   en pidä jutusta (0)

Tweet

7.10. / Kirjako media?

Kirja on ajankohtainen ja samalla ikivanha ilmiö. Mutta onko se mediaa vai taidetta?

Kun tätä kirjoitusta varten pohdiskelin, mistä media-alan ilmiöstä inspiroituisin, tuli kauan hakematta mieleeni kirja.

Mitäpä olisi maailma tänä päivänä, jos kirjoja ei olisi ollut koskaan? Minkälaisia olisivat ihmiset? Mille esihistorialliselle aikakaudelle olisimme jääneet?

Ajatus on niin outo, etten lähtenyt sitä visioimaan sen enempää. Kirjat ovat meille itsestäänselvyyksiä, jotka ovat aina olleet olemassa. Ja tulevat todennäköisesti jatkossakin olemaan – muodossa tai toisessa.

Kun kerroin 18-vuotiaalle tyttärelleni blogini aiheen, hän hämmästeli: Eikös sen pitänyt liittyä jotenkin mediaan?

No liittyyhän se, vaikkei joukkotiedotusväline olekaan, vastasin.

Tyttäreni mielestä mediaan sisältyy vuorovaikutuksen mahdollisuus, kuten radioon, televisioon, internetiin ja myös lehtiin. Kirja on taidetta, hän sanoi.

Kävin kurkkaamassa, mitä Wikipedia sanoo mediasta.

”Media (latinaksi “välineet”, oikeastaan monikko sanasta medium, mutta suomen kielessä yksikkömuoto) tarkoittaa viestintäkanavia tai viestin välittäjiä. Sanaa käytetään toisinaan synonyyminä joukkotiedotusvälineille eli massamedialle, mutta media on käsitteenä laajempi, sisältäen myös niin sanotun sosiaalisen median… jne.”

Ei siis ihan yksiselitteinen juttu. Mutta viestin väline kirja kyllä on, eli tämän mukaan ehdottomasti mediaa, sanoin.

No niin on musiikkikin, ja kuvataide, tyttäreni muistutti. Ovatko nekin siis mediaa?

Hmm.. mikä ettei. Siten saan ainakin lisää blogin aiheita .

pidän jutusta (12)  -   en pidä jutusta (1)

Tweet