Viime viikolla istuimme kuuntelemassa Itellan tutkimusjohtaja Heikki Nikalin yhteenvetoa muutamasta tuoreesta mediakenttää koskevasta tutkimuksesta. Mielenkiintoisten tulosten listaan kuului mm. se, että jopa netissä kasvaneet nuoret pitävät edelleen lehteä mainiona käyttöliittymänä. Lehti edustaa ”toisenlaista rentoutumista”, jossa on vahva viihde- ja elämyselementti. Sanomalehden ääreen rauhoitutaan aamupalapöydässä. Aikakauslehden ääreen käperrytään nojatuolissa ja otetaan hetki omaa aikaa. Ennen kaikkea lehti halutaan paljon mieluummin paperisena kotiin kuin pelkästään sähköisenä nettiin.
Mikä paperista sitten tekee käyttöliittymänä niin ylivertaisen että se yhä pitää pintansa? Toki se on helppo ottaa mukaan matkalle ja sitä on mukava lukea niin junassa, bussissa, lentokoneessa kuin aurinkotuolissakin. Paperin kääntämisestä saa konkreettisen aistikokemuksen ja sitä voi hypistellä. Paperin kanssa esiintyy harvemmin hiiriraivoa ja käytettävyysongelmia (vaikka Norjalainen youtube-video parodioikin loistavasti kirjan paperista käyttöliittymäkokemusta). Mutta onko siinä todella jotakin, mitä netissä ei? Eivätkö monipuoliset linkitys- ja hakumahdollisuudet, näppärä arkistointi, ajankohtaisuus ja ekologisuus jo nostaisi nettiä ylivoimaiseen etulyöntiasemaan?
Ilmeisesti ei.
Kuten tässä printin ja netin juttusarjassa olen todennut: parhaiten printti ja netti toimivat yhdessä, kun niiden sisällöt täydentävät toisiaan. Nikalan esittelemät tutkimukset vahvistavat tämän: aikakauslehdet, joilla netissä on printtiä tukevaa sisältöä, ovat hyötyneet netistä (korrelaatio 0.9). Iltapäivälehdet puolestaan, joilla on netissä samaa sisältöä kuin printissä, kärsivät monikanavaisuudesta (korrelaatio -0.8). Jos kerran sisältöpuolella menestyksen ratkaisu piilee printin ja netin yhteistyössä niin eikö yhteistyötä voisi tehdä myös käyttöliittymäpuolella?
Yritystä on ollut. Kindle ja muut sähköiset lukulaitteet tuovat lehtiä ja kirjoja näytölle navigoitavaksi. Jokin hypisteltävyyden ja nojatuoliin käpertymisen houkutin niistä silti vielä puuttuu eivätkä ne ole lyöneet kunnolla läpi. Itse asetan toivoni sähköisen paperin kehittymiseen (ks. Electric paper Wikipediassa). Odotan jo hetkeä, kun voin ottaa sähköisen lehteni nojatuoliin, taitella sen mukavasti syliini, selata sitä kuin sulavinta nettikäyttöliittymää ja nauttia liikkuvan kuvan tarjoamsita elämyksistä kuten Harry Potterin Daily Prophdet-sanomalehdissä ikään.
No, ehkä 10 vuoden kuluttua.
Jokin aika sitten virisi keskustelu siitä, kuinka paljon energiaa yksi Google-haku kuluttaa. Erään mittauksen mukaan tulos oli saman verran kuin teevesipannullisen kiehauttaminen vedenkeittimellä. Epäilemättä näillä tutkimuksilla yritettiin ravistella sitä maalaisjärkistä käsitystä, että netti on paljon ympäristöystävällisempi kuin printti.
Mediashift-blogi on kattavassa printtilehtien ympäristövaikutuksia käsittelevässä jutussaan maalaisjärjen kanssa samoilla linjoilla. Sen mukaan netti on ekologisempi vaihtoehto kuin printti siitäkin huolimatta, että
- huomioitaisiin verkkopalvelimien aiheuttama romujäte ja niiden valmistuksen ympäristövaikutukset
- oletettaisiin lehtien käyttävän uusiopaperia painatukseen.
Aiemmin veikkailtiin, että ympäristötietoisuuden kasvusta ja kaikista paperiton toimisto -haaveista huolimatta netti ei tulisi vaikuttamaan printin ja sitä myötä metsien kulutuksen vähenemiseen ainakaan vuoteen 2010 mennessä. Tämän voi empiirisesti vahvistaa jokainen, joka päivittäin kahlaa julkisten liikennevälineiden ja asemien ilmaislehtisohjossa.
Metsäntutkimuslaitos Metlan tutkija Lauri Hetemäki rohkeni kuitenkin arvella jo vuonna 1998, ennen kuin netin vaikutuksia paperiteollisuuteen oli syvemmin tutkittu (Ks. artikkeli Information Technology and Paper Demand Scenarios Hetemäen julkaisuista), että:
- Netti ja informaatioteknologia tulee lisäämään sellaisten lehtien kysyntää, jotka sopivat digitaaliseen tulostukseen.
- Paperisten viestintäkanavien kasvuvauhti taittuu alaspäin, ja informaatioteknologian tuoma kilpailu ajaa edelleen hintoja alaspäin.
- Informaatioteknologian kasvu voi johtaa metsien ekologisen (vs. nykyisin taloudellisen) arvon nousuun ja pienentää metsien kulutusta.
Näin Hetemän ennustuksia 11 vuotta viisaampana voi todeta, että
- Digitaalinen tulostus ei vielä ole lyönyt itseään läpi, vaikka Amazonin Kindle-lukulaite sähköisille lehdille ja kirjoille on kuulemma lähtenyt kasvuun. (Ks. kriittinen arvio Kindlen myyntiluvuista Used Books -blogista). Sen sijaan lähes kaikki lehdet pyrkivät sovittamaan sisältöään nettiin.
- Taloudellinen taantuma on ajanut lehtibisnestä erityisesti mainontakanavana alaspäin suhteessa nopeammin kuin nettiä.
- Lisää vaikutuksia odotellaan yhä.
Usein kuultu keskustelunavaus kahvipöydässä kuuluu: ”Luittekste tän aamun lehestä että…”. Varsinkin suurilla aamu- ja iltapäivälehdillä on vahva vaikutus siihen mistä puhutaan. Puhumisen ohella printissä ollutta tietoa jaetaan kierrättämällä lehtiä ystävien ja tuttavien kesken (lehtien lukijatilastot ovat aina painosmääriä selvästi suuremmat) sekä repimällä lehdistä mielenkiintoisimpia juttuja vaikkapa ilmoitustaululle kollegoiden katsottavaksi.
Onneksi myös lehtiä lukemattomat pääsevät nykyisin osallistumaan keskusteluun, kun samat uutiset saa luettavaksi netistä. Netistä löydettyjä meheviä juttuja jaetaan paitsi keskustelemalla myös vinkkaamalla sähköisesti. Kerro kaverille- toiminnot sekä jakamistoiminnot yhteisöllisten palveluiden kuten Facebookin tai Deliciouksen kautta, mikä voi nopeuttaa olennaisesti mielenkiintoisen ja tärkeän tiedon löytämistä.
Printtilehdistä kertyy kansalaisten omiin kirjahyllyihin (sekä paperinkeräykseen) runsaasti tilaa vievää materiaalia – josta halutun tiedon löytää jälkikäteen ainoastaan pläräämisen ja oman muistin voimalla. Puhumattakaan Kansalliskirjaston kansalliskokoelmasta, jonka hyllymetreissä pursuilee kansakuntamme koko painettu tuotanto. Kimmoke hakumahdollisuuksien parantamiseen saikin alun perin alkunsa kirjastojen tietomassoista. Tietomassojen arkistointi digitaaliseen muotoon säästää mittavasti tilaa (vaikka palvelimet aikamoisia mötiköitä ovatkin). Se myös kasvattaa hakumahdollisuuksia eksponentiaalisesti. Siksi ihmiset nykyisin menevät ensin googleen eivätkä kirjastoon tietoa etsimään.
Tässä piilee myös printin ja netin mahdollisuus kulkea käsi kädessä: netti tarjoaa alun perin printissäkin olleelle tiedolle arkistointi- ja hakumahdollisuudet sekä moninkertaiset jakamis- ja vinkkaamismahdollisuudet kahvipöytäkeskusteluiden pohjaksi.
pidän jutusta (0)
en pidä jutusta (0)