Pian on tapahtuva Hiiriraivon elämässä sen suurin mullistus. 1.10. alkaen Hiiriraivo-blogi saa uuden nimen, osoitteen ja liudan uusia kirjoittajia.
Hiiriraivon uusi nimi on Inspis ja sen jutut julkaistaan osoitteessa http://inspis.dialogi.fi. Inspis viittaa luonnollisesti inspiraatioon. Inspiksen tarkoituksena on koota ajatuksia, kuvia, videoita ja mitä vain, mikä inspiroi. Luonnollisesti hiiriraivon kokemukset voivat inspiroida parempia suunnitteluratkaisuja, ja hiirihurman kokemukset kasvattavat inspiraatiovarastoa omaan suunnittelutyöhön. Ja edellisessä postissa mainittu juttusarja, jossa esitellään käyttökokemuksen kolmeatoista lajia edustavia verkkosivustoja – noita mainioita inspiraatiolähteitä – alkaa pian, aivan kuten lupasin.
Inspikstä kirjoittavat kaikki halukkaat Dialogin tekijät. Luvassa on siis aiempaa monipuolisempia näkökulmia oman median suunnittelun saralta, kun AD:t, toimituspäälliköt ja -sihteerit sekä myynnin ja johdon edustajat pääsevät halutessaan purkamaan hiiriraivoaan ja hiirihurmaansa.
Oletko miettinyt, millaisiset asiat luovat sinulle hiirihurmaa? Itse voisin tunnustaa esimerkiksi seuraavat hiirihurman lähteet:
Facebookista saan sosiaalista mielihyvää, kun näen, mitä läheisille ja kaukaisemmille ystäville kuuluu ja voin helposti seurata ja kommentoida heidän tekemisiään, vaikken jaksaisi tai kehtaisi pitää yhteyttä tapaamalla tai soittamalla.
Freerice.com on ollut minulle yksi suurimmista idelogisen mielihyvän lähteistä. En ole koskaan oikein piitannut pelkän rahan antamisesta hyväntekeväisyyteen vaan haluaisin tehdä jotakin konkreettista - mikä ei luonnollisesti rasittaisi liikaa omaa kiireistä ja mukavaa elämääni.
Websudokuissa puolestaan saan mukavasti hieroa mietintänystyröitäni, ja ah sitä oikean ratkaisun tuottamaa psykologista mielihyvää, kun vaativa sudoku valmistuu!
Incredibox-sivustolla koin itse tekemisen ja kuulemisen fysiologista mielihyvää luodessani mainiota taustamusiikkia laulavan mieskuoron.
Kuten jokunen nokkela lukija varmasti edeltä huomasi, listaamani neljä hiirihurman aihetta on valittu listalle Jordanin määrittelemien neljän eri mielihyvän mukaan (katso Jordanin teos Designing pleasurable products: An introduction to the new human factors, 2003).
Jordanin neljä mielihyvän lajia
- Sosiaalinen mielihyvä, joka versoo vuorovaikutuksesta toisten ihmisten kanssa
- Ideologinen mielihyvä, joka syntyy omien arvojen ja eettisten periaatteiden tukemisesta
- Psykologinen mielihyvä, joka löytyy oivalluksista, oppimisesta ja niiden synnyttämistä tunteista
- Fysiologinen mielihyvä, joka syntyy eri aistien käytöstä – tuntoaistimuksista, kuulo- ja näköhavainnoista, mauista ja tuoksuista.
Jotta elämä ei olisi näin yksinkertaista, törmäsin juuri Holtin ja Lockin vuonna 2008 CHI-konferenssissa käsiteltyyn artikkeliin nimeltä Understanding and Deconstructing Pleasure: A Hierarchical Apporach, jossa näitä neljää hiirihurman lajia on lähdetty luokittelemaan pidemmälle. Artikkelissa jokaiselle neljälle hiirihurman lajille on eritelty alatasoja seuraavasti (sallittakoon vapaa suomennokseni):
Sosiaalinen mielihyvä
- yhteistyön tekeminen
- yhteisöllisyydentunne
- rakkaus ja ystävyys
- auttaminen, antaminen ja jakaminen
Ideologinen mielihyvä
- omanarvontunne
- esteettisyys
- luovuus ja itseilmaisu
Psykologinen mielihyvä
- älyllinen haaste
- edistyminen ja saavuttaminen
- uteliaisuuden täyttäminen
Fysiologinen mielihyvä
- aistituntemukset
- kiihottuminen
Kukin näistä mielihyvän lajeista voi ilmetä missä tahansa käyttökokemuksen kolmesta vaiheesta: joko silloin, kun käyttäjä odottaa ja ennakoi käyttökokemustaan, kun hän on itse tekemisen kimpussa tai kun hän pohtii kokemustaan jälkikäteen. Holt ja Lock esittävätkin, miten näiden 12 eri mielihyvän lajin ja käyttökokemuksen 3 eri vaiheen avulla voidaan näppärästi analysoida erilaisia verkkopalveluita vakuuttavan näköisten matriisien avulla. Houkuttelevaa – ihanan helppotäyttöisiä valmiita matriiseja, joita sen kun ruksailee sivustoja ja omia hiirihurmakokemuksiaan analysoidessa.
Mutta kun. Mielestäni luokittelu on kömpelö. Käyttökokemuksen kolmen vaiheen erottelu on oivaltava, mutta esimerkiksi sosiaalisen mielihyvän osalta raja yhteistyön tekemisen, yhteisöllisyydentunteen ja ystävyyden välillä voi olla vaikea erottaa. Ideologisesta mielihyvästä taas puuttuvat kokonaan arvoista ja etiikasta kumpuavat hiirihurman lajit. Psykologisessa mielihyvässä ei ole oppimista lainkaan. Ja eikö fysiologiseksi mielihyväksi listattu kiihottuminen synny juuri asitituntemuksista? Mielestäni paljon houkutteleva hiirihurmatyyppien erottelu onkin Kathy Sierran Passionate-blogissaan julkaisema 13 kohdan lista (sallittakoon edelleen sen vapaa suomennokseni).
13 käyttökokemuksen lajia Sierran mukaan
- Löytämisen ilo: uusien asioiden ja aluevaltausten löytäminen
- Haastavuus: omia tietoja ja taitoja venyttävät tehtävät ja niiden ratkaisu
- Kertomus: tarinan kulun seuraaminen ja sen hahmoon samastuminen
- Itseilmaisu: oman luovuuden toteuttaminen ja asioiden oivaltaminen itsestään
- Sosiaalinen verkosto: vuorovaikutus ja kumppanuus toisten kanssa
- Älyllinen haaste: oman ongelmanratkaisu- ja päättelykyvyn käyttö
- Jännitys: riskien ottamisesta syntyvä käyttökokemus
- Aistimus: aistiärsykkeistä saatava käyttökokemus
- Voitto: muiden voittaminen ja menestyminen
- ”Flow”: äärimmäisen keskittymisen saavuttaminen, jolloin turha itsetietoisuus katoaa ja tehtävä sujuu kuin tanssi
- Saavuttaminen: asioiden saaminen valmiiksi ja niissä onnistuminen
- Mielikuvitus: toiseen todellisuuteen uppoaminen
- Oppiminen: kasvu ja kehittyminen.
Tämä lista soveltuu mielestäni Holtin ja Lockin listaa paremmin nykyaikaisten verkkosivustojen tuottamien käyttökokemuksien erotteluun. Ja jotta tämä ennätyspitkä Hiiriraivo-posti ei venyisi kaiken keskittymiskyvyn yli, päätän sen toteamalla, että seuraavissa hiiriraivon jutuissa esittelen yllättäen esimerkkejä verkkosivustoista, joilla koen jotakin näistä kolmestatoista hiirihurman lajista.
Pelkän näppäimistön käyttöä netissä surffaamiseen tai ohjelmistoilla työskentelyyn pidetään yleensä tosinörttien toimintana. Eikä syyttä. Tehokäyttäjille on luotu lukuisia sormiakrobatiaa ja uskomatonta ulkomuistia vaativia näppäinkomentoja, joilla voi tehdä melkein mitä vain. Kopioida, leikata, liimata, liikkua, tallentaa, peruuttaa, vaihtaa työkaluja ja ohjelmaa. Puhumattakaan vanhasta kunnon komentorivistä, jossa voi ihan vaan naputtelemalla vaikka unixissa luoda haluamistaan tiedoista suojatun arkistokansion ja lähettää sen haluamalleen etäpalvelimelle, Näin yksinkertaisesti: tar -c dir/ | gzip | gpg -c | ssh user@remote ‘dd of=dir.tar.gz.gpg’.
Juuri näppäimistökomentojen nörtti-imagosta johtuen törmää harvoin yksinkertaisiin ja elämyksellisiin näppäimistökäyttöisiin toteutuksiin. Hiljattain törmäsin kuitenkin kahteen:
Optus Whale Song -sivustolla voi näppäimiä käyttämällä saada valaan laulamaan vastauksena jousiorkesterin soitolle. Valaan ja orkesterin maagisessa keskustelussa sivuston viesti todella menee perille: ”When it comes to communication, anything is possible”. Sivusto onkin ”Australian Elisan” eli televiestintäfirman kampanjasaitti.
Windowshop-sivustolla puoelstaan Amazonin sovellus, jossa voi näppärästi näppäimien avulla ”näyteikkunashoppailla” tuoreimmista kirjoista, leffoista ja peleistä. Jos näyteikkunan perusteella haluaa shoppailla ihan oikeasti, niin päätyy perinteiseen Amazonin verkkokauppaan.
Käy kokeilemassa! Kenties tällaisten sovellusten myötä näppäimistön käyttö muuhun kuin kirjoittamiseen vielä nousee vähitellen nörtti-imagonsa yläpuolelle!
P.S.
Ehdoton ikiaikojen inhokkini näppäinkomennoista löytyy Survo-tilasto-ohjelmasta. Siinä hyväksyntä eli Enter on korvattu Esc-nappulalla. Vähän kuin netissä pääsisi eteenpäin Back-painikkeella. Inhosin aikoinaan Survon Esc-nappulaa niin paljon, että jätin yhden yliopiston tilastokurssin kesken nappulakokemuksen aiheuttaman hiiriraivon ja siitä seuranneen kohonneen verenpaineen vuoksi.
Ostin eilen nukanpoistajan. Siis sellaisen hiustenkuivaajan, partakoneen ja pienoisimurin risteytyksen näköisen pienen kapineen. Ja hullaannuin täysin.
Ajattelin ensin, että kyseessä on tyypillinen naisten humputteluturhake, jota pitää hieman häpeillen piilotella kotona mieheltä muiden ostosten takana. Mutta ehei. Nukanpoistajalla hurruutellessaan saa samanlaista tyydytystä tehdystä työstä kuin vaikka maalatessa, jolloin heti näkee kätensä jäljen. Tai kuin säärikarvoja ajellessa. Mutta ajelu ei kirvele.
Käyttökokemuksta inspiroituneena hurruuttelin eilen yömyöhään asti nuppaantuneita villapaitojani, villasukkiani ja legginsejäni nukkavapaiksi. Niistä jokainen sai rutkasti lisää elinikää siistiytyessään. Laskeskelin samalla, että jos nukanpoistaja maksaa 8 euroa, niin kuinka monesti se jo ensimmäisenä iltana maksoikaan itsensä takaisin. Sanotaan vaikka 4 villapaitaa maksaa à 30 euroa, kahdet legginsit à 8 euroa ja kahdet villasukat à 8 euroa. Yhteensä 152 euroa. Eli 19-kertaisesti. Harva kapine yltää heti moiseen.
pidän jutusta (0)
en pidä jutusta (0)