26.11. / 10 verkkosuunnittelun ja deittailun yhteistä piirrettä

Olin viime viikon Berliinissä kansainvälisessä käytettävyyskonferenssissa. Eräänä iltana sain hymyillä terävä-älyiselle ja humoristiselle monologille, jonka esitti Nielsen & Norman Groupin toimari Kara Pernice. Hän vertasi verkkosuunnittelua deittailuun. Karan mukaan verkkosuunnittelulla ja deittailulla on ainakin 16 yhteistä piirrettä, joista haluan jakaa teillekin 10 valikoitua  makupalaa:

1. Ensivaikutelma ratkaisee

Treffikumppanista, aivan kuin nettisivustakin, näkee heti, tykkääkö vaiko eikö. Näen päivittäin lukuisia nettisivuja, joilta välitön poistumisprosenttini on 100.  Kävin myös ennen nykyistä siviilisäätyäni muutamilla treffeillä, joilla tiesin ensinäkemältä, että tästä ei sitten tule yhtikäs mitään.  Kyse ei ole pinnallisesta ulkonäön tuijottamisesta vaan olemuksesta, tai kuten nettikielessä sanotaan, niin look & feelistä. Lukuisat tutkimukset toteavat, että ulkonäkö on tärkeä tekijä, kun käyttäjät arvioivat mutu-tuntumallaan verkkosivujen luotettavuutta ja käytettävyyttä. Kivannäköisille sivuille voidaan antaa jopa enemmän käytettävyysongelmia anteeksi kuin rumille. Katso aiheesta vaikka Gitte Lindgaardin artikkeli vuodelta 2007.

2. Pinnallisuus ärsyttää

Treffipalstat pursuavat tyyppejä, joiden olennaisimmat ominaisuudet ovat hiusten väri, pukeutumistyyli ja strategiset mitat. Muuta olennaista kerrottavaa heillä ei tunnu olevan itsestään. Lähtisitkö itse pelkkien ulkonäkötietojen perusteella jonkun kanssa treffeille? Tuskin. Entä kuinkakohan monen yrityksen verkkosivustolla väitetään, että ”tarjoamme kokonaisvaltaisia räätälöityjä ratkaisuja”? Mitä ihmeen räätälöityjä ratkaisuja? Vaatteita? Ohjelmistoja? Talopaketteja? Kertokaa heti, mitä moisen pinnallisuushötön takana piilee, tai poistun sivulta välittömästi!

3. Ei saa paljastaa liikaa liian pian

Eräs ystäväni sai puhelun nettideittipalstalla kohtaamaltaan mieheltä. He juttelivat mukavia puolen tunnin verran, kunnes mies tokaisi: ”Sä kuulostat kivalta, mennäänkö naimisiin?” Yllättäen ystäväni ei enää sen jälkeen vastannut miehen puheluihin. Sama käsijarru päälle ja äkkiä -paniikki voi iskeä myös verkossa.  Tiedätkö yrityssivuston, jossa heti etusivulla niskaasi kaadetaan yrityksen koko historia viimeisen 100 vuoden ajalta? Tai verkkokaupan, jossa haluaisit lisätä kiinnostavan tuotteen ostoskoriin ja sinulta kysytään jo luottokorttitietoja ostostilin luomista varten?

4. Tyhjät lupaukset karkottavat

Onko mitään tyhjempää lupausta treffien jälkeen kuin tokaisu ”soitellaan”? Epäilen. Nais-mies-sanakirjan virallisen suomennoksen mukaan ”soitellaan” tarkoittaa samaa kuin ”En halua nähdä sinua enää ikinä mutta en kehtaa sanoa sitä päin naamaa”.  Asioin noin vuosi sitten verkkokaupassa, joka lupasi minulle -20 % valitsemastani tuotteesta. En saanut kuitenkaan koko tilausprosessin aikana  merkitä mihinkään, mistä ostoskorini tuotteesta haluaisin sen 20 % vähentää. Edes ostoskorin loppusummassa ei alennusta näkynyt. Kirosin raskaasti saamaani tyhjää lupausta.

5. Huono kuuntelija jää kiinni

Huono kuuntelija -syndrooma tulee yleensä esiin vasta myöhemmin suhteessa, ja etenkin miehillä. He saattavat huomaamattaan hokea ”juu” ja ”mmm” naisensa puheille. Ja havahtua viiden minuutin kuluttua kysymällä ”Ai mitä?”. Samalla tavalla käy monissa verkkopalveluissa. Hiljattain halusin lähettää palautetta erääseen verkkokauppaan. Olin rekisteröityneenä kyseiseen kauppaan sähköpostiosoitteellani ja käyttäjätunnuksellani. He siis 100 % varmasti tiesivät sähköpostiosoitteeni. Silti palautelomakkeella minulta kysyttiin uudestaan sähköpostiosoitettani.  Aivan kuin olisin rekisteröityessäni puhunut kuuroille korville.

6. Ennalta-arvaamattomuus johtaa harhaan

Meitä naisia väitetään monesti oikukkaiksi. Kieltämättä saatan itsekin toisina päivinä ohittaa lattialla lojuvat mieheni sukat niitä huomaamatta, kun taas toisena päivänä ne taas lentävät pitkin seiniä. Omasta mielestäni kyse on vain  kumulatiivisesta sukkaraja-arvon ylittymisestä. Mieheni mielestä epäloogisesta naisen logiikasta. Samalla tavalla monen verkkosivuston sisällön ylläpitäjän mielestä on loogista tehdä seuraavanlaiset linkit: tutustu tuotteeseen tästä ja lue vuosikertomuksemme tästä. Ja katin kontit, linkkinimien pitää olla erottuvia ja kertoa yhdellä silmäyksellä, mihin ne vievät, vaikka näin: Tuotetiedot ja Vuosikertomus. (Sallittakoon tässä alleviivauksen käyttö havainnollistamiskeinona – normaalistihan alleviivauksen käyttö ei-linkkisanoihin on pahinta ennalta-arvaamattomuutta verkkosivustolla!)

7. Pienet asiat ovat tärkeitä

Pusu aina kohdatessa, hartiahieronta rankan päivän jälkeen, imurointi pyytämättä. Niistä (muun muassa) rakentuvat rakkaudenosoitukset ja välittämisen kokemukset. Verkossa pieni asia voi olla vaikka ystävällinen virheviesti, kun jokin menee mönkään. Kokeile vaikka, mitä tapahtuu, jos etsit Smashing Magazinesta sivuta, jota siellä ei ole: www.smashingmagazine.com/jotainmuuta.

8. Tapaat sen oikean, kun vähiten sitä odotat

Täytyy myöntää, että tätä en Karan väitteistä aivan allekirjoita. Kyllä minä ainakin odotin ja toivoin tapaavani sen oikean silloin kun hänet tapasin. Hyvin harvoin netissäkään löydän haluamaani tietoa sitä etsimättä. Päinvastoin. Toisinaan joudun googlettamaan uupumukseen asti haluamaani. Esimerkiksi tuohon Huono kuuntelija -kohtaan yritin vimmatusti googlettaa joskus näkemääni mainiota diagrammia aviomiehen kuulokynnyksestä. Siinä näkyi, miten aviomies kuulee huomattavasti selvemmin viestin ”harrastetaanko seksiä” kuin viestin ”vie roskat”. Ei löytynyt googlesta, ei. Linkki diagrammiin täytyi kaivaa syvältä mesekeskustelujen historiasta, mistä tiesin ja odotin sen löytyvän. Ja tässä se on:

Kuva: Graphjam files Wordpress-blogi

9. Se oikea antaa sinun olla oma itsesi

Näin sanotaan, mutta vaikeaa se on! Jos toinen on leppoisa sielu, joka on tottunut jättämään tavarat levälleen jälkeensä ja toinen on maaninen asioiden luokittelija ja järjestelijä (ikään kuin esimerkiksi minulla informaatiosuunnittelijana olisi taipumusta syyllistyä sellaiseen, ehei), niin kyllä siitä toisinaan pientä kinaa syntyy. Ja muutostoiveita, että toinen olisikin vähän siistimpi ja toinen vähän vähemmän nipo. Aika harvoin löydän verkkopalveluakaan, joka antaisi minun olla oma itseni: nähdä vain ne asiat, jotka minua kiinnostavat luokiteltuna tavalla, joka vastaa omaa tapaani hahmottaa asiat, näytettynä siinä järjestyksessä ja sellaisella ulkoasulla, jotka minua miellyttävät. Onneksi iGoogle on sellainen.

10. Naimisiin sen oikean kanssa

Seurustelusuhdetta voi verrata siihen, että lisää verkkosivuston osoitteen suosikkeihinsa tai tilaa sen RSS-syötteen. Sen sijaan aviopuolisoita voi olla kerralla vain yksi: kotisivu. (Jos joku on tallentanut selaimeensa useita välilehtiä aloitussivukseen, niin väitän häntä moniavioiseksi.) Itse olen verkossa naimisissa iGooglen kanssa. Vaikka ei siihenkään aivan kaikkia haaveilemiani sisältöwidgetejä löydy. Ja joskus tulee avioeroja, kun kotisivu vaihtuu.

pidän jutusta (23)  -   en pidä jutusta (6)

26.10. / Aistimus: Volkswagenin vuoristorata

Tänä aamuna koin verkossa harvinaisen käyttökokemuksen:  se vaikutti tasapainoaistiini.

Useimmiten nettisivustot pystyvät kutkuttamaan aisteista lähinnä näkö- ja kuuloaistia, mutta Volkswagenin Rollercoaster-kampanjasivustolla vuoristorata-animaatio on toteutettu niin kutkuttavasti, että kurvit ja syöksyt muljahtelevat vatsanpohjassa kuin todellisessa 3D-simulaattorissa. Jos haluat siis pää pyörällä palaveriin, niin käy testaamassa!

pidän jutusta (1)  -   en pidä jutusta (0)

28.9. / Hiiriraivo muuttuu ja inspiroituu

Pian on tapahtuva Hiiriraivon elämässä sen suurin mullistus. 1.10. alkaen Hiiriraivo-blogi saa uuden nimen, osoitteen ja liudan uusia kirjoittajia.

Hiiriraivon uusi nimi on Inspis ja sen jutut julkaistaan osoitteessa http://inspis.dialogi.fi. Inspis viittaa luonnollisesti inspiraatioon. Inspiksen tarkoituksena on koota ajatuksia, kuvia, videoita ja mitä vain, mikä inspiroi. Luonnollisesti hiiriraivon kokemukset voivat inspiroida parempia suunnitteluratkaisuja, ja hiirihurman kokemukset kasvattavat inspiraatiovarastoa omaan suunnittelutyöhön. Ja edellisessä postissa mainittu juttusarja, jossa esitellään käyttökokemuksen kolmeatoista lajia edustavia verkkosivustoja – noita mainioita inspiraatiolähteitä – alkaa pian, aivan kuten lupasin.

Inspikstä kirjoittavat kaikki halukkaat Dialogin tekijät. Luvassa on siis aiempaa monipuolisempia näkökulmia oman median suunnittelun saralta, kun AD:t, toimituspäälliköt ja -sihteerit sekä myynnin ja johdon edustajat pääsevät halutessaan purkamaan hiiriraivoaan ja hiirihurmaansa.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

21.9. / Analysoi hiirihurmaasi

Oletko miettinyt, millaisiset asiat luovat sinulle hiirihurmaa? Itse voisin tunnustaa esimerkiksi seuraavat hiirihurman lähteet:

• Facebookista saan sosiaalista mielihyvää, kun näen, mitä läheisille ja kaukaisemmille ystäville kuuluu ja voin helposti seurata ja kommentoida heidän tekemisiään, vaikken jaksaisi tai kehtaisi pitää yhteyttä tapaamalla tai soittamalla.
• Freerice.com on ollut minulle yksi suurimmista idelogisen mielihyvän lähteistä. En ole koskaan oikein piitannut pelkän rahan antamisesta hyväntekeväisyyteen vaan haluaisin tehdä jotakin konkreettista -  mikä ei luonnollisesti rasittaisi liikaa omaa kiireistä ja mukavaa elämääni.
• Websudokuissa puolestaan saan mukavasti hieroa mietintänystyröitäni, ja ah sitä oikean ratkaisun tuottamaa psykologista mielihyvää, kun vaativa sudoku valmistuu!
• Incredibox-sivustolla koin itse tekemisen ja kuulemisen fysiologista mielihyvää luodessani mainiota taustamusiikkia laulavan mieskuoron.

Kuten jokunen nokkela lukija varmasti edeltä huomasi, listaamani neljä hiirihurman aihetta on valittu listalle Jordanin määrittelemien neljän eri mielihyvän mukaan  (katso Jordanin teos Designing pleasurable products: An introduction to the new human factors, 2003).

Jordanin neljä mielihyvän lajia

1. Sosiaalinen mielihyvä, joka versoo vuorovaikutuksesta toisten ihmisten kanssa
2. Ideologinen mielihyvä, joka syntyy omien arvojen ja eettisten periaatteiden tukemisesta
3. Psykologinen mielihyvä, joka löytyy oivalluksista, oppimisesta ja niiden synnyttämistä tunteista
4. Fysiologinen mielihyvä, joka syntyy eri aistien käytöstä – tuntoaistimuksista, kuulo- ja näköhavainnoista, mauista ja tuoksuista.

Jotta elämä ei olisi näin yksinkertaista, törmäsin juuri Holtin ja Lockin vuonna 2008 CHI-konferenssissa käsiteltyyn artikkeliin nimeltä Understanding and Deconstructing Pleasure: A Hierarchical Apporach, jossa näitä neljää hiirihurman lajia on lähdetty luokittelemaan pidemmälle. Artikkelissa jokaiselle neljälle hiirihurman lajille on eritelty alatasoja seuraavasti (sallittakoon vapaa suomennokseni):

Sosiaalinen mielihyvä

• yhteistyön tekeminen
• yhteisöllisyydentunne
• rakkaus ja ystävyys
• auttaminen, antaminen ja jakaminen

Ideologinen mielihyvä

• omanarvontunne
• esteettisyys
• luovuus ja itseilmaisu

Psykologinen mielihyvä

• älyllinen haaste
• edistyminen ja saavuttaminen
• uteliaisuuden täyttäminen

Fysiologinen mielihyvä

• aistituntemukset
• kiihottuminen

Kukin näistä mielihyvän lajeista voi ilmetä missä tahansa käyttökokemuksen kolmesta vaiheesta: joko silloin, kun käyttäjä odottaa ja ennakoi käyttökokemustaan, kun hän on itse tekemisen kimpussa tai kun hän pohtii kokemustaan jälkikäteen. Holt ja Lock esittävätkin, miten näiden 12 eri mielihyvän lajin ja käyttökokemuksen 3 eri vaiheen avulla voidaan näppärästi analysoida erilaisia verkkopalveluita vakuuttavan näköisten matriisien avulla. Houkuttelevaa – ihanan helppotäyttöisiä valmiita matriiseja, joita sen kun ruksailee sivustoja ja omia hiirihurmakokemuksiaan analysoidessa.

Mutta kun. Mielestäni luokittelu on kömpelö. Käyttökokemuksen kolmen vaiheen erottelu on oivaltava, mutta esimerkiksi sosiaalisen mielihyvän osalta raja yhteistyön tekemisen, yhteisöllisyydentunteen ja ystävyyden välillä voi olla vaikea erottaa. Ideologisesta mielihyvästä taas puuttuvat kokonaan arvoista ja etiikasta kumpuavat hiirihurman lajit. Psykologisessa mielihyvässä ei ole oppimista lainkaan. Ja eikö fysiologiseksi mielihyväksi listattu kiihottuminen synny juuri asitituntemuksista? Mielestäni paljon houkutteleva hiirihurmatyyppien erottelu onkin Kathy Sierran Passionate-blogissaan julkaisema 13 kohdan lista (sallittakoon edelleen sen vapaa suomennokseni).

13 käyttökokemuksen lajia Sierran mukaan

1. Löytämisen ilo: uusien asioiden ja aluevaltausten löytäminen
2. Haastavuus: omia tietoja ja taitoja venyttävät tehtävät ja niiden ratkaisu
3. Kertomus: tarinan kulun seuraaminen ja sen hahmoon samastuminen
4. Itseilmaisu: oman luovuuden toteuttaminen ja asioiden oivaltaminen itsestään
5. Sosiaalinen verkosto: vuorovaikutus ja kumppanuus toisten kanssa
6. Älyllinen haaste: oman ongelmanratkaisu- ja päättelykyvyn käyttö
7. Jännitys: riskien ottamisesta syntyvä käyttökokemus
8. Aistimus: aistiärsykkeistä saatava käyttökokemus
9. Voitto: muiden voittaminen ja menestyminen
10. ”Flow”: äärimmäisen keskittymisen saavuttaminen, jolloin turha itsetietoisuus katoaa ja tehtävä sujuu kuin tanssi
11. Saavuttaminen: asioiden saaminen valmiiksi ja niissä onnistuminen
12. Mielikuvitus: toiseen todellisuuteen uppoaminen
13. Oppiminen: kasvu ja kehittyminen.

Tämä lista soveltuu mielestäni Holtin ja Lockin listaa paremmin nykyaikaisten verkkosivustojen tuottamien käyttökokemuksien erotteluun. Ja jotta tämä ennätyspitkä Hiiriraivo-posti ei venyisi kaiken keskittymiskyvyn yli, päätän sen toteamalla, että seuraavissa hiiriraivon jutuissa esittelen yllättäen esimerkkejä verkkosivustoista, joilla koen jotakin näistä kolmestatoista hiirihurman lajista.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

11.9. / Käyttökokemuksia netissä näppäimistöllä

Pelkän näppäimistön käyttöä netissä surffaamiseen tai ohjelmistoilla työskentelyyn pidetään yleensä tosinörttien toimintana. Eikä syyttä. Tehokäyttäjille on luotu lukuisia sormiakrobatiaa ja uskomatonta ulkomuistia vaativia näppäinkomentoja, joilla voi tehdä melkein mitä vain. Kopioida, leikata, liimata, liikkua, tallentaa, peruuttaa, vaihtaa työkaluja ja ohjelmaa. Puhumattakaan vanhasta kunnon komentorivistä, jossa voi ihan vaan naputtelemalla vaikka unixissa luoda haluamistaan tiedoista suojatun arkistokansion ja lähettää sen haluamalleen etäpalvelimelle, Näin yksinkertaisesti: tar -c dir/ | gzip | gpg -c | ssh user@remote ‘dd of=dir.tar.gz.gpg’.

Juuri näppäimistökomentojen nörtti-imagosta johtuen törmää harvoin yksinkertaisiin ja elämyksellisiin näppäimistökäyttöisiin toteutuksiin. Hiljattain törmäsin kuitenkin kahteen:

• Optus Whale Song -sivustolla voi näppäimiä käyttämällä saada valaan laulamaan vastauksena jousiorkesterin soitolle. Valaan ja orkesterin maagisessa keskustelussa sivuston viesti todella menee perille: ”When it comes to communication, anything is possible”. Sivusto onkin ”Australian Elisan” eli televiestintäfirman kampanjasaitti.

• Windowshop-sivustolla puoelstaan Amazonin sovellus, jossa voi näppärästi näppäimien avulla ”näyteikkunashoppailla” tuoreimmista kirjoista, leffoista ja peleistä.  Jos näyteikkunan perusteella haluaa shoppailla ihan oikeasti, niin päätyy perinteiseen Amazonin verkkokauppaan.

Käy kokeilemassa! Kenties tällaisten sovellusten myötä näppäimistön käyttö muuhun kuin kirjoittamiseen vielä nousee vähitellen nörtti-imagonsa yläpuolelle!

P.S.

Ehdoton ikiaikojen inhokkini näppäinkomennoista löytyy Survo-tilasto-ohjelmasta. Siinä hyväksyntä eli Enter on korvattu Esc-nappulalla.  Vähän kuin netissä pääsisi eteenpäin Back-painikkeella. Inhosin aikoinaan Survon Esc-nappulaa niin paljon, että jätin yhden yliopiston tilastokurssin kesken nappulakokemuksen aiheuttaman hiiriraivon ja siitä seuranneen kohonneen verenpaineen vuoksi.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

1.9. / Nukka pois ja ikää lisää

Ostin eilen nukanpoistajan. Siis sellaisen hiustenkuivaajan, partakoneen ja pienoisimurin risteytyksen näköisen pienen kapineen. Ja hullaannuin täysin.

Ajattelin ensin, että kyseessä on tyypillinen naisten humputteluturhake, jota pitää hieman häpeillen piilotella kotona mieheltä muiden ostosten takana. Mutta ehei. Nukanpoistajalla hurruutellessaan saa samanlaista tyydytystä tehdystä työstä kuin vaikka maalatessa, jolloin heti näkee kätensä jäljen. Tai kuin säärikarvoja ajellessa. Mutta ajelu ei kirvele.

Käyttökokemuksta inspiroituneena hurruuttelin eilen yömyöhään asti nuppaantuneita villapaitojani, villasukkiani ja legginsejäni nukkavapaiksi. Niistä jokainen sai rutkasti lisää elinikää siistiytyessään. Laskeskelin samalla, että jos nukanpoistaja maksaa 8 euroa, niin kuinka monesti se jo ensimmäisenä iltana maksoikaan itsensä takaisin.  Sanotaan vaikka 4 villapaitaa maksaa à 30 euroa, kahdet legginsit à 8 euroa ja kahdet villasukat à 8 euroa. Yhteensä 152 euroa. Eli 19-kertaisesti. Harva kapine yltää heti moiseen.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

27.4. / Printti ja netti – käyttökokemuksen laatu

Viime viikolla istuimme kuuntelemassa Itellan tutkimusjohtaja Heikki Nikalin yhteenvetoa muutamasta tuoreesta mediakenttää koskevasta tutkimuksesta. Mielenkiintoisten tulosten listaan kuului mm. se, että jopa netissä kasvaneet nuoret pitävät edelleen lehteä mainiona käyttöliittymänä. Lehti edustaa ”toisenlaista rentoutumista”, jossa on vahva viihde- ja elämyselementti.  Sanomalehden ääreen rauhoitutaan aamupalapöydässä. Aikakauslehden ääreen käperrytään nojatuolissa ja otetaan hetki omaa aikaa. Ennen kaikkea lehti halutaan paljon mieluummin paperisena kotiin kuin pelkästään sähköisenä nettiin.

Mikä paperista sitten tekee käyttöliittymänä niin ylivertaisen että se yhä pitää pintansa? Toki se on helppo ottaa mukaan matkalle ja sitä on mukava lukea niin junassa, bussissa, lentokoneessa kuin aurinkotuolissakin. Paperin kääntämisestä saa konkreettisen aistikokemuksen ja sitä voi hypistellä. Paperin kanssa esiintyy harvemmin hiiriraivoa ja käytettävyysongelmia (vaikka Norjalainen youtube-video parodioikin loistavasti kirjan paperista käyttöliittymäkokemusta). Mutta onko siinä todella jotakin, mitä netissä ei? Eivätkö monipuoliset linkitys- ja hakumahdollisuudet, näppärä arkistointi, ajankohtaisuus ja ekologisuus jo nostaisi nettiä ylivoimaiseen etulyöntiasemaan?

Ilmeisesti ei.

Kuten tässä printin ja netin juttusarjassa olen todennut: parhaiten printti ja netti toimivat yhdessä, kun niiden sisällöt täydentävät toisiaan. Nikalan esittelemät tutkimukset vahvistavat tämän: aikakauslehdet, joilla netissä on printtiä tukevaa sisältöä, ovat hyötyneet netistä (korrelaatio 0.9). Iltapäivälehdet puolestaan, joilla on netissä samaa sisältöä kuin printissä, kärsivät monikanavaisuudesta (korrelaatio -0.8). Jos kerran sisältöpuolella menestyksen ratkaisu piilee printin ja netin yhteistyössä niin eikö yhteistyötä voisi tehdä myös käyttöliittymäpuolella?

Yritystä on ollut. Kindle ja muut sähköiset lukulaitteet tuovat lehtiä ja kirjoja näytölle navigoitavaksi. Jokin hypisteltävyyden ja nojatuoliin käpertymisen houkutin niistä silti vielä puuttuu eivätkä ne ole lyöneet kunnolla läpi. Itse asetan toivoni sähköisen paperin kehittymiseen (ks. Electric paper Wikipediassa). Odotan jo hetkeä, kun voin ottaa sähköisen lehteni nojatuoliin, taitella sen mukavasti syliini, selata sitä kuin sulavinta nettikäyttöliittymää ja nauttia liikkuvan kuvan tarjoamsita elämyksistä kuten Harry Potterin Daily Prophdet-sanomalehdissä ikään.

No, ehkä 10 vuoden kuluttua.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

10.12. / Hiiriraivo palkitsee: tagipilvi

Tagipilvi (tag cloud) tuollainen erikokoisten avainsanojen rykelmä, mikä tässäkin blogissa on oikeassa reunassa, ansaitsee mielestäni viime aikojen ”paras navigaatiokeksintö” -palkinnon. Samalla se ansaitsee korotuksen sellaisten arvostettujen käytettävyysklassikoiden kuten hakukenttä ja sivukartta joukkoon.

Tagipilvi on siitä jopa parempi kuin hakukenttä, että se mahdollistaa kiinnostavien aiheiden tunnistamisen muistamisen sijaan. Käyttäjän ei tarvitse miettiä toimivinta hakusanaa, vaan hän voi yhdellä klikkauksella nähdä kaikki artikkelit häntä kiinnostavasta aiheesta. Lisäksi tagipilven sanat voivat toimia vinkkeinä hakukenttään täytettävistä sanoista (kts. Journal of HCI VIstas -lehden artikkeli aiheesta cued recall and recognition).

Tagipilvi on siitä jopa parempi kuin sivukartta, että se kertoo sanojen koon avulla aiheiden painoarvosta ja mahdollistaa samaan aiheeseen liittyvän tiedon löytämisen yhdestä paikasta, yhdellä klikkauksella. Tagipilven sanojen koko voi riippua joko siitä, mistä aiheesta on eniten artikkeleita tai siitä, mitä artikkeleita on luettu eniten. Jälkimmäisessä tapauksessa se toimii myös toisten käyttäjien tekemänä epäsuorana suositteluna.

• Lisää tagipilviteoriaa: Wikipedian tagipilviartikkeli (tag cloud, in English)

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

11.11. / Hiiriraivo palkitsee: Amazonin frustration-free packaging

Hiiriraivon serkku on varmasti myös monelle tuttu: pakkausraivo. Pakkausraivoa aiheuttavat kaikki nokkelat kääreet, jotka saa repiä auki silpuksi, pahimmillaan saksien, puukon tai lekan kera, ennen kuin pääsee käsiksi sisältöön. Parhaimmillaan siinä hötäkässä saa rikottua itse tavaran, tai vähintään levitettyä sen ympäriinsä (kokeile vaikka muro- tai karkkipussilla, ellei edellinen pakkausraivokokemus ole tuoreena mielessäsi).

Käytettävyydestään tunnettu Amazon on ottanut kelpo harppauksen pakkausraivon vastaisessa taistelussa. He ovat lanseeranneet yhdessä valmistajien kanssa ”turhautumisvapaan pakkauksen”:

• Amazonin furstration-free packaging, FAQ

Turhautumisvapaa pakkaus säästää paitsi hermoja, myös pakkausmateriaaleja. Lisäksi postin sedät kiittävät, kun pakkausta on helppo käsitellä. Näitä lisää!

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

20.10. / Onko jo hiirihurman aika?

Käytettävyyskoulun 10-vuotisjuhlassa otettiin esiin jo joitakin vuosia huulilla ollut aihe: alkaako perinteinen käytettävyys olla passé? Alalla kun kohistaan käytettävyyttä enemmän jostakin vielä kokonaisvaltaisemmasta, vielä upeammasta, nimittäin käyttökokemuksesta (user experience, UX). Onnistunut käyttökokemus ei ole pelkästään hiiriraivon turhautumisen ja fysiologisten oireiden puuttumista vaan astetta enemmän: hiirihurmaa. Hiirihurmassa itse tuote jää taka-alalle ja käyttäjä voi hurman kaltaisessa tilassa keskittyä tavoitteeseensa – jonka saavuttaminen tietenkin luistaa kuin saippua märistä käsistä.

Väitän, että käytettävyys ei vielä ole historiaa. Hiiriraivoa esiintyy yhä, vaikka tavoitteena onkin muuttaa sitä hiirihurmaksi. Uusien tuotekonseptien kehittelyn kärjessä, seuraavien iPodien ideoinnissa käyttökokemus on toki se, mihin tähdätään. Mutta esimerkiksi monen suomalaisyrityksen verkkosivuilla kamppaillaan yhä web 1.0:n ja käytettävyyden perusasioiden  kanssa. Sellaisten, jotka ovat tyypillisiä hiiriraivon aiheuttajia: navigaatio on epälooginen, ponnahdusikkunoita lentelee esiin, käyttäjä hukkaa sijaintinsa ja yhteneväinen markkinointiviestinnän linja puuttuu niin visuaalisesti kuin verbaalisestikin.

Toki osa yrityksistä on siirtynyt jo web 2.0:aan ja hyödyntää vuorovaikutteisuutta ja yhteisöllisyyttä verkkopalveluissaan ja brändinsä rakentamisessa. Määrällisesti nämä yritykset ovat silti enemmän poikkeus kuin sääntö. Siirtyminen hiiriraivosta hiirihurmaan ei tapahdu yhdessä yössä eikä yhdessä projektissa,vaan sen täytyy kulkea käsi kädessä yrityksen koko brändin ja markkinointiviestinnän kehittämisen kanssa.  Siksi tähdätään ensin hiiriraivon poistamiseen, ja kun se perusta on kunnossa, voimme lähteä tavoittelemaan hiirihurmaa.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)