12.8. / Aforismit innoittajana

Elämä ja työ kulkevat taas tiiviisti toinen toisiinsa kietoutuen. Ajattelijoiden oivalluksista voi saada hetkeksi potkua näihin molempiin.

Lieneekö kyseessä saamamme täyslaidallinen aurinkoa vai mikä, mutta tänä kesänä olen tavannut enemmän virkistyneitä työhönpalaajia, kuin muistan koskaan havainneeni.

Jos nyt kuitenkin kirpaisee tai suuri innoitus on vielä hakusessa, viisaat filosofit ojentavat auttavan kätensä oivaltavien kiteytysten muodossa.

Ihanteita

Ei tylsää ole kova työ vaan pinnallinen. – Edith Hamilton

Suurin erehdys elämässä on tähdätä rahan ansaitsemiseen.
Tee mihin tunnet halua ja jos olet kyllin hyvä, tulee raha luoksesi. –  Lordi Rootes

Houkuttele kuluttaja niin mielenkiintoiseen vuoropuheluun kanssasi,
että hän unohtaa kilpailijasi. –  Don Tapscott

Tulevaisuutta rakentavat ne yritykset, joilla on paitsi terävä äly,
myös hyvä sydän. – W. Chan Kim

Todelliset voittajat eivät kilpaile. – Samuli Paronen

Realismia loman jälkeen…

Sanotaan, että raha on kaiken pahan alku ja juuri.
Myös rahan puute on taatusti sitä. – Samuel Butler

Taiteilijan ura alkaa aina huomenna. – James NcNeill Whistler

Toimittaja on se, joka erottelee jyvät akanoista
ja julkaisee akanat. – Adlai Stevenson

Sitä oppii vain silloin tällöin, mutta koko päivän unohtaa.
– A. Schopenhauer

Ihanteita ja realismia

Kun työ on nautinto, elämä on ilo.
Kun työ on velvollisuus, elämä on orjuutta. – Maxim Gorki

Kunkin dialogilaisen oma motto löytyy tekijät-sivultamme.

Kerro meille oma suosikkiaforismisi!

pidän jutusta (6)  -   en pidä jutusta (0)

19.5. / Tabula rasa

Tutustuin hiljattain itseeni siivoamalla varaston. Joutavanpäiväistä krääsää ja unohtuneita muistoja osasin odottaa, mutta tällaiseen itsepetokseen en ollut varautunut.

Laatikoista löytyi kolme muistikirjaa: sinikantinen ruutuvihko, Like-pokkarimuistikirja ja musta vahakansivihko, jossa on punaiset reunat ja viivoitetut sisälehdet. Ruutuvihkon kannessa luki ”Teijon graduideoita” ja kahdessa muussa ”Ideoita graduun”.

Sisälehdillä olivat yhteystietoni ja muutama rivi suttua, josta en saanut selvää. Muuten vihkot olivat tyhjiä.

Ai arvaatkin jo loput? Tuskin. En aio tilittää kesken jääneitä opintojani; graduni on valmistunut jo aika päiviä sitten. Sen sijaan tarkoitukseni on rohkaista luottamaan omiin hyviksi havaittuihin työtapoihin.

Sokea uskoni muistikirjoihin johtuu mantrasta, jonka mukaan jokainen luovan työn tekijä tarvitsee ideavihkon. Siihen on niin kätevä kirjata ideoitaan ja havaintojaan maailmasta. Missä tahansa, milloin tahansa.

Mikäs siinä, mutta minä en pulppua ideoita jatkuvasti!

Ideointini käynnistyy vasta, kun sille on selkeä tarve ja suunta. Ja silloinkaan en tarvitse ideavihkoa vaan lenkkitossut ja tekstinkäsittelyohjelman. Juoksu saa ajatukset virtaamaan, ja tietokoneen edessä ne jäsentyvät vähitellen ymmärrettävään muotoon. Kaikki hyvät ideani ovat syntyneet tällä samalla kaavalla.

Tosiasia on kiistaton. Siitä huolimatta pelkään, että seuraavassa siivouksessa varastostani löytyy mustakantinen Moleskine-muistikirja, joka on tyhjä.

pidän jutusta (13)  -   en pidä jutusta (0)

28.4. / Siunattu flow (ja rutiini)

Muistan hyvin, kun se tapahtui vuonna 2001. Oli lauantai. Olin valmistautunut alkavaan työrupeamaan hankkimalla tarvikkeet etukäteen valmiiksi. Tuskin maltoin syödä aamupalaa, kun olin niin kärsimätön. Ryhdyin työhön heti viimeisen kahvimukillisen jälkeen.

Ahersin koko päivän. Nälkä ei tullut kuten tavallisesti. Kun vatsan vaatimukset loppujen lopuksi yltyivät pakottaviksi, harmittelin, että aikaa tuhlaantuu ainakin tunnin verran ruoanlaittoon ja syömiseen.

Iltakahdeksan maissa työ oli valmis. Olin ollut koko päivän flow’n vallassa ommellessani olohuoneen verhoja ja nyt ripustin ne paikoilleen. Tuo syyslauantai on voimakkain flow-kokemukseni.

Onneksi ilmiö toistuu riittävän usein ja myös työelämässä, jotta tekeminen tuntuu mielekkäältä. Tuotteliaan flow-päivän jälkeen minulle annettaneen anteeksi, jos huominen on tahmeampi. Flow’ttomina päivinä hätiin tulee rutiini, jolla on sanana turhan huono kaiku. Minulle rutiini on sitä kokemuksen tuomaa varmuutta, jolla hommat hoituvat, vaikka lattia sortuisi alta ja katto yltä.

pidän jutusta (7)  -   en pidä jutusta (0)

13.4. / 5 x INSPIS

Ei enää kapeakatseisuutta, imurointia, ruokaa roskiksessa, pelkoa eikä häpeää. Inspiraatiolähteeni ovat myöhästyneitä uuden vuoden lupauksia.

ILMIÖ
Vaihda näkökulmaa
Nopeatempoinen blogi onnistuu käsittelemään ajankohtaisia kulttuuriaiheita aina yllättävästä näkökulmasta. Hämmentävä, hauska, kyyninen ja koukuttava.

SISUSTUS
Älä siivoa
Kun suomalaiset sisustuslehdet keskittyvät kuvaamaan tyhjiä messutaloja, näkyy maailmalla kuvatuissa kodeissa elämä. Todd Selbyn [mm. New York Magazine, Nylon, V] kuvagalleriassa on mielenkiintoisia koteja ja kauniita ihmisiä. Uusi kirja The Selby Is in Your Place julkaistu 2010.

RUOKA
Järjestä nyyttikestit
Tämä sateenvarjo-potluck -blogi on koonnut alleen jopa tuhansia uskomattoman herkullisia ruokaan liittyviä reseptejä, ideoita ja tarinoita. Hieno visuaalinen navigointi.

PERHE
Tillsammans
Vauvakuumeiluun sopiva haavesivusto ei sisällä kakkavaippoja, asuntolainoja eikä silmäpusseja. Bloggaaja Jenny Brandt kuvaa ruotsalaisia idyllejä.

DESIGN
Älä häpeä
Regretsy -blogi on oodi epäonnistumisille. Suosittu sivusto on tänä vuonna julkaistu myös kirjana Regretsy: Where DIY meets WTF.

pidän jutusta (14)  -   en pidä jutusta (0)

22.2. / Valheella on lyhyet jäljet – vai onko?

Viikottain otsikoidaan huijareista, joiden opinto- ja työtodistukset ovat itsetehtyjä tai lausuntoja antaneet suosittelijat keksittyjä henkilöitä. Mahtaa rekrytointi olla jo melkoista salapoliisin työtä.

Työelämän tiimellyksessä taistelu paikasta auringossa  on saanut viimepäivinä esiiin taas uusia hauskoja tempauksia.  Amerikkalaisen lehden kolumnisti keksi antaa asiantuntijalausuntoja oman sivupersoonansa suulla.  (Lähde: Markkinointi ja mainonta, marmai.fi).

Eli jos kaipaan itselleni hienolta kalskahtavan asiantuntijan suosituksia tai haastatteluja yksinoikeudella, ratkaisu on tässä: Pistän komealta kuulostavan toiminimen pystyyn, nimitän siihen itseni vaikkapa Vice Presidentiksi, käytän toista etunimeäni hieman ulkomaisittain muokaten, lisään siihen isoisäni sukunimen ja – a vot, toinen toistaan hienompia suosituksia ja haastatteluja yksinoikeudella vain minulle antaa Katherine Ananin, the Vice President of Best Global CRM.

pidän jutusta (6)  -   en pidä jutusta (1)

4.2. / Muistahan tankata!

Tökkiikö teksti? Eikö luovuus kuki? Vanha konsti tähän pulmaan on kosolti parempi kuin tuhat pussillista turhaa tuskailua. Muistatkos, mikä se on?

Copyt, tuottajat, toimituspäälliköt ja toimittajat suoltavat, editoivat, hiovat ja hinkkaavat tekstiä aamusta iltaan. Eivätkä tekstinsuoltamiselta muutkaan henkisen työn tekijät säästy tässä sujuvaa ilmaisutaitoa vaativassa maailmassa.

Kirjoitusinspiraatioita ei kellään ole aikaa odotella, mutta tyhjästä on toisinaan tuskaista nyhjäistä. Mutta eipä hätää, apu löytyy! Jälleen kerran sain itse todeta, että vanha neuvo, josta muistutetaan joka ikisessä kirjoittajakoulutuksessa, toimii kuin häkä. Olen kuullut sen ainakin Aku-Kimmo Ripatilta, Risto Ahdilta, Markku Toivoselta, Torsti Lehtiseltä, Marsa Luukkoselta ja Panu Rädyltä. Tätä konstia olen itsekin suositellut kouluttajana ollessani. Mikäkö se on? Noh: lue paljon hyvää kaunokirjallisuutta! Aina kun voit!

Olen juuri palannut pidennetyltä joululomalta ja kerrankin oli mahdollisuus tarttua isoon pinoon kunnon romaaneja. Jestas, mikä hinku lukemiseen löytyikään sieluni syövereistä! Imin kuukaudessa viitisentoista romaania kuin henkeni hädässä, ja että se teki hyvää. Ah, ihan vieläkin mieltä hyrisyttää. Muutaman tutun rakkaan tekijän lisäksi löysin uuden, riemastuttavan ystävän: Arto Paasilinnan.

Ystävät ja työtoverit: lukekaa, lukekaa, lukekaa!

pidän jutusta (9)  -   en pidä jutusta (1)

24.11. / Hyvät sanat

Olen pitkään kerännyt hyviä sanoja muistiin piristääkseni itseäni. Silloin kun asiat tökkivät, tai ihan vain, kun on hetki aikaa ja haluan keskittää ajatukseni.
Puhtaasti hyviä sanoja on niin paljon: kukka, aurinko, kaunis…

Taannoin kuljin bussilla toimistollemme. Auto oli täynnä, oli ruuhkainen aamu, sillä rautatieaseman metrotasosta oli tullut akvaario. Pitkätukkainen nuori hippikuski tervehti väkeä, kun matkustajat astuivat kireänä bussiin. Mitä hän sanoi? Huomenta? Ei, vaan rauhaa ja rakkautta. Rauhaa ja rakkautta!
Piti jäädä istumaan aivan kuskin taakse. Hykertelin hyväntuulisena ja tekstasin rakkaimmilleni tapahtumasta. Sain hilpeitä vastauksia. Niissä uskottiin, että päivästä täytyy tulla loistava tällaisella alulla.
Eräs rouva nousi kyytiin ovien jo kerran sulkeuduttua, ja kuljettaja totesi hänelle lempeästi: ”Kaikille on tilaa.” Päätin, että minunkin elämässäni on tänään kaikille tilaa.

Rauhaa ja rakkautta. Ja kaikille on tilaa. Ihanaa! Taidan kerätä jatkossa hyviä lauseitakin.

pidän jutusta (24)  -   en pidä jutusta (0)

28.9. / Hiiriraivo muuttuu ja inspiroituu

Pian on tapahtuva Hiiriraivon elämässä sen suurin mullistus. 1.10. alkaen Hiiriraivo-blogi saa uuden nimen, osoitteen ja liudan uusia kirjoittajia.

Hiiriraivon uusi nimi on Inspis ja sen jutut julkaistaan osoitteessa http://inspis.dialogi.fi. Inspis viittaa luonnollisesti inspiraatioon. Inspiksen tarkoituksena on koota ajatuksia, kuvia, videoita ja mitä vain, mikä inspiroi. Luonnollisesti hiiriraivon kokemukset voivat inspiroida parempia suunnitteluratkaisuja, ja hiirihurman kokemukset kasvattavat inspiraatiovarastoa omaan suunnittelutyöhön. Ja edellisessä postissa mainittu juttusarja, jossa esitellään käyttökokemuksen kolmeatoista lajia edustavia verkkosivustoja – noita mainioita inspiraatiolähteitä – alkaa pian, aivan kuten lupasin.

Inspikstä kirjoittavat kaikki halukkaat Dialogin tekijät. Luvassa on siis aiempaa monipuolisempia näkökulmia oman median suunnittelun saralta, kun AD:t, toimituspäälliköt ja -sihteerit sekä myynnin ja johdon edustajat pääsevät halutessaan purkamaan hiiriraivoaan ja hiirihurmaansa.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

28.8. / Ideaan uskomisen taito

Kuten lähes kaikki muutkin nettisuunnittelijanörtit, minäkin surffailen säännöllisen epäsäännöllisesti FWA-saitilla osoitteessa www.thefwa.com. Siellä voi haaveilla projekteista, jossa budjetti tuntuu olevan sivuseikka, samoin kuin käyttäjien flash- ja selainversiot. Ja projekteista, joita katsomalla ei voi kuin ihmetellä suunnittelijoiden (tai myyntimiesten) rajatonta uskoa itseensä, kun nämä ovat saaneet idean myytyä asiakkaalleen.

Hiljattain kävin hihittelemässä FWA:sta löytämälläni Renaultin Ranskan-kampanjasivustolla, jossa itsesuojeluvaistonsa hukanneet jänöpuput esittelevät uuden auton ominaisuuksia. Ne tekevät autolle testejä, joissa yleensä yksi tai useampi jänöpupu kokee makaaberin kohtalon. Näen sieluni silmin tilaisuuden, jossa suunnittelutiimi on esitellyt ideaansa Renaultille: ”Niin ja sit sinne saitille tulee semmonen peli, jossa voi lyödä autoon loikkivia jänöpupuja  paistinpannulla päähän. Se tulee lisäämään kävijämääriä aivan massiivisesti! Massif! On y va!” Ja Renaultin pukuun sonnustautuneet autoedustajat ovat nyökytelleet ”Oui, oui, hullut jänikset tukevat oivallisesti mielikuvaa turvallisesta perheautosta. Ottakaa tästä sata tonnia niiden animoimiseen.” Hulluja nuo ranskalaiset.

Itse olen nähnyt monen hyvän, joskin paljon maltillisemman ja selvemmin asiakkaan brändimielikuvaa tukevan idean päätyvän toteutumattomien listalle. Miksi? Olisiko jo ensimmäinen idea pitänyt esitellä 3D-animoidun videon kera, jotta asiakas olisi nähnyt sen loistavuuden? Kenties. Olisiko pitänyt olla niin ovela, että olisi saanut asiakkaan uskomaan, että idea itse asiassa tuli heiltä, jolloin se olisi paljon valmiimpi toteutettavaksi? Kenties niinkin. Mutta ennen kaikkea suunnittelijana ollessa pitäisi jostain löytää sellainen ideaan uskomisen hurmos, että voisi silmät palaen (ja silti täysjärkiseltä liiketoiminnan asiantuntijalta vaikuttaen) vakuuttaa rahahanoja pitelevät kuulijansa vaikka jänöpupuväkivallan ylivertaisuudesta.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

15.12. / Tehokkuus on deadlineja

Luovuus vaatii aikaa, sanotaan. Mutta millaista aikaa?

• aikaa maata riippumatossa ja odotella inspiraatiota?
• aikaa nukkua yön yli idean kanssa?
• lisäaikaa ennen deadlinea?

Ei ainakaan tuota viimeisintä, sanovat tutkimukset.  Psychological Science -lehdessä jo vuonna 2002 julkaistussa artikkelissa (Dan, A. & Wertenbroch, K.: Procrastination, Deadlines and Performance: Self-Control by Precommitment) todetaan, että  hyviin tuloksiin ja töiden saattamiseen valmiiksi tepsivät parhaiten ulkopuolelta asetetut, tasaisin välein vastaan tulevat deadlinet. Sen sijaan itse asetetut deadlinet tai liian kauaksi tulevaisuuteen asetetut deadlinet eivät ole yhtä tehokkaita.

Monen mantra on ”Älä tee tänään sitä, minkä voit tehdä huomennakin”. Itselläni sen sijaan on paha taipumus toimia mantran ”Älä siirrä huomiseksi sitä, minkä voit tehdä tänään” mukaan (mikä välillä ryhmätöissä on ensimmäisen mantran toteuttajien mielestä todella rasittavaa). Siltikin, heti kun aikaa on enemmän, tehtävää vähemmän ja deadlinet kauempana, niin huomaan tehokkuuden laskevan.

Vaikka vitkastelu ja vatkuttelu (englanniksi hienosti procrastination) on kohtuullisen globaali ilmiö, sitä on käytettävyyden kannalta katsottu yllättävän vähän. Millä tavoin koneet ja käyttöliittymät voisivat olla meille avuksi, jotta emme lykkäisi tehtäviä huomiseksi? Miten koneet voisivat auttaa meitä asettamaan ulkopuolelta tulevia, tasaisesti rytmitettyjä deadlineja, jotta saisimme enemmän aikaan (muutenkin kuin ulvottamalla Outlook-kalenterin hälytysmerkintöjä)?

Valitettavasti en vielä tiedä vastausta, enkä vitkuttelun itseparantamisoppaita lukuunottamatta ole löytänyt kuin yhden vatkuttelunvastaisen apuvälineen: Procrastato on Firefoxiin saatava lisäosa, joka yrittää saada sinut lopettamaan surffailun kaiken maailman lempiajanviettosaiteillasi työaiheisten sivustojen sijaan.

• Wikipedia-tietoa vitkuttelusta (procrastination)
• Danin ja Wertenbrochin artikkelin työversio (ilmaiseksi luettavissa, toisin kuin julkaistu versio)

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)