15.2. / 3 psykologista ilmiötä, jotka jokaisen verkkosuunnittelijan on hyvä tietää

Vuorovaikutteisten elementtien määrä verkkkosivuilla kasvaa kasvamistaan ja monesti tuntuu, että havaintopsykologian vanhat hyvät pelisäännöt unohtuvat. Harmi, sillä ne pelisäännöt kertovat, mitä kaikkea ihmisen on edes mahdollista havaita. On aivan turhaa panostaa vuorovaikutteisuudessa sellaiseen, mitä käyttäjä ei edes näe. Siitä muistutuksena esittelen tässä kolme havaintopsykologian ilmiötä, jotka jokaisen verkkosuunnittelijan olisi syytä tietää.

Muutossokeus

Muutossokeus tarkoittaa, että ihminen ei havaitse (verkkosivulla) tapahtuvaa mutosta, erityisesti jos muutos on pieni ja tapahtuu vain tietyssä osassa sivua. Muutossokeus syntyy erityisen herkästi myös, jos vanhan ja uuden näkymän välillä on häiriö tai näkymä peittyy hetkeksi – kuten käy esimerkiksi ladattaessa uutta sivua. Oman muutossokeutesi voit testata alla olevasta kuvasta – kuinka monta välähdystä menee ennen kuin huomaat, mikä kuvassa muuttuu?

Muutossokeuden vuoksi esim. lomakkeiden alkuun ilmestyvät virheviestit on syytä korostaa huomiovärillä, tai tuotteen siirtyminen ostoskoriin on hyvä animoida.

• Muutossokeus Wikipediassa

Tarkkaamattomuussokeus

Tarkkaamattomuussokeus kertoo, että ihminen ei havaitse edes suoraan nenänsä edessä olevia asioita (verkkosivuilla), ellei hänen tarkkaavaisuutensa ole kiinnittynyt niihin. Tästä on olemassa klassikkovideo Youtubessa – tehtävänäsi on katsoa video ja laskea, montako koppia valkopaitaiset pelaajat heittävät keskenään:

Todella, ihminen voi katsoa jopa gorillaa silmästä silmään huomaamatta sitä! Verkkosuunnittelijalle tämä muistuttaa siitä, että jos käyttäjän huomio on suunnattu verkkosivulla tiettyyn tehtävään, huomiota on turhaa yrittää kiinnittää muualle, ellei käytössä ole järeitä keinoja. Ja siitä, että käyttäjän huomiota ei kannata väkisin viedä muualle, jos käyttäjän tarkkaavaisuus on kerran saatu koukkuun.

• Tarkkaamattomuussokeus Wikipediassa

Attentional gambling eli vapaasti suomennettuna tarkkaavaisuusarvailu

Tarkkaavaisuusarvailu tarkoittaa sitä, että käyttäjä ei tiedä, mihin hänen tulisi suunnata tarkkaavaisuutensa nähdäkseen sen, mitä hän haluaisi pitäisi nähdä. Aivan kuten muutossokeus, myös tarkkaavaisuusarvailu syntyy erityisen herkästi, jos vanhan ja uuden näkymän välillä on häiriö tai näkymä peittyy hetkeksi – kuten käy esimerkiksi ladattaessa uutta sivua.

Esimerkkinä tarkkaavaisuusarvailusta käy liian huomaamaton ostoskori:  käyttäjä ei huomaa  tuotteen siirtymistä ostoskoriin vaan rämpyttää ostosnappulaa hullun lailla vain sen takia, ettei tajunnut katsoa pientä harmaata tekstiä, joka ilmestyi aivan muualle kuin siihen kohtaan, mitä käyttäjä alunperin klikkasi.  Tällainen logiikka oli alunperin käytössä muun muassa www.insight.comissa ennen kuin ongelma havaittiin käytettävyystesteissä. Sen jälkeen verkkokauppaan lisättiin valtava modaaliboksi, joka ponnahtaa naaman eteen aina, kun tuotteen lisää ostoskoriin.

• Syntagman artikkeli tarkkaavaisuusarvailusta

pidän jutusta (7)  -   en pidä jutusta (1)

12.11. / Käsitesekamelskaa ja digislangia

Luin hiljattain Vierityspalkin jutun julkaisujärjestelmä-, CMS-, portaali- ja sisällönhallintajärjestelmä-sanojen käytöstä. Artikkeli oli vallan mainio kiteytys yhdestä digislangin käsitesekamelskasta, johon törmää päivittäin asiakastapaamisissa ja tarjouspyynnöissä. Täällä Dialogissa ryhdyimme kesällä käsitesekamelskavastaiskuun ja rakentamaan omaa sisäistä suomi-digislangi-englanti-termisanakirjaa, jotta edes keskenämme puhuisimme aina samaa kieltä. Tässä maistiaisiksi sanakirjamme satoa muutaman eniten väärinkäsityksiä aiheuttavan termin osalta, joihin kaivattiin kannanottoja Vierityspalkissakin.

Sivu, sivut, sivusto vai palvelu?

• (Verkko)sivu tarkoittaa yhtä yksittäistä sivua tai näkymää, jolla on oma uniikki osoite, esim. www.dialogi.fi/sivu. Sivu on aina osa osa kokonaista  sivustoa, joka tässä esimerkissä olisi www.dialogi.fi.
• (Verkko)sivut-sanalla tarkoitetaan vaihtelevasti joko kokonaista sivustoa kuten www.dialogi.fi tai vain useamman yksittäisen sivun ryhmää kuten vaikka Palvelut. Monitulkintaisuuksien välttämiseksi suosittelemme, että sivut-sanan monikkoa käytettäisiin viittaamaan vain yksittäisten sivujen muodostamiin ryhmiin.
• (Verkko)sivusto viittaa kaikkien yksittäisten sivujen ja muiden sisältöjen muodostamaan ehyeen kokonaisuuteen, joka löytyy tietyn url-osoitteen alta, esim. www.dialogi.fi.
• Verkkopalvelu on verkkosivusto, johon liittyy staattisen tiedon lisäksi erilaisia digitaalisia ja käyttäjän elämää helpottavia palveluita kuten vaikka ostos- tai tilausmahdollisuus, erilaisia hakutoiminnallisuuksia tai vaikka sosiaalisen median tarjoamia yhteydenpitomahdollisuuksia toisiin käyttäjiin.

Etusivu, kotisivu, pääsivu ja sivupohja

• Etusivu eli kotisivu on verkkosivuston ”ensimmäinen” ja tärkein sivu ja käyntikortti. Se näkyy, kun kirjoitetaan sivuston osoite lyhimmässä muodossaan ilman minkään yksittäisen sivun nimeä – jälleen esimerkkinä www.dialogi.fi. Monitulkintaisuuden välttämiseksi suosittelemme sanaa etusivu kotisivun sijaan, koska kotisivu helposti sekoittuu sen monikkoon eli kotisivuihin (ks. alla).
• Pääsivu tarkoittaa tietun sivuryhmän kuten vaikka Palveluiden ensimmäistä sivua, joka tyypillisesti kokoaa yhteen tärkeimmät ja houkuttelevimmat sisällöt sen ”alta” löytyviltä alasivuilta. Tässä mielessä etusivu on siis koko sivuston pääsivu.
• Sivupohja on malli tai kaava, jonka avulla voidaan luoda useita yksittäisiä sivuja, joilla on sama rakenne mutta eri sisältö.

Netti, webbi, www vai koti?

• www-sivusto-termiin liittyy vierasperäinen lyhenne World Wide Webistä ja siksi suosittelemme suomenkielistä vastinetta verkkosivusto. Rinnakkaistermiä www-sivut-termiä emme suosittele samasta syystä, varsinkin kun sillä yleensä tarkoitetaan kokonaista verkkosivustoa verkkosivujen sijaan.
• Nettisivut-termi on puhekieltä ja sitä voidaan käyttää luonteeltaan vapaamuotoisemmissa teksteissä kuten blogeissa.  Mutta silloinkin olisi hyvä miettiä, tarkoitetaanko ryhmää sivuja vai kokonaista nettisivustoa.
• Webbisivut on kaksoisveensä takia vierasperäiseltä kuulostava puhekielinen termi ja siksi suosittelemme vapaamuotoiseen tekstiin helpommin kirjoitettavaa termiä nettisivut tai nettisivusto - kumpi sitten onkaan asiayhteydessä oikeampi. Virallisissa asiateksteissä webbisivut tulisi korvata verkkosivustolla, verkkopalvelulla tai verkkosivuilla asiayhteyden mukaan.
• Kotisivut-termillä on hieman kotikutoinen pienyrityksen kaiku, mutta sitä voi toki käyttää puhuessa yrityksen tai tuotteen ikiomista sivuista. Tällönkin oikea termi olisi usein kotisivusto.

Verkko-osoitteiden oikeinkirjoitus

Lopuksi vastaamme vielä yhteen kysymykseen: tulisiko verkkosivustoon viitata tekstissä muodossa http://www.verkkosivut.fi vai www.verkkosivut.fi vai verkkosivut.fi?  Varmasti oikeaa vastausta varten piti ihan soittaa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen neuvontapuhelimeen ja vastaus on kattavassa epämääräisyydessään seuraava:

• http://www.verkkosivut.fi-muoto on oikeaoppinen tapa viitata tiettyyn verkko-osoitteeseen. Jos osoite kuitenkin toistuu tekstissä usein, voi tämä tapa kuormittaa tekstiä liikaa ja vaikuttaa haitallisesti sen silmäiltävyyteen ja luettavuuteen. Siksi voidaan tarvittaessa käyttää lyhyempiä vaihtoehtoja.
• www.verkkosivut.fi on hieman edellistä ytimekkäämpi ja usein suositeltu tapa viitata tiettyyn verkko-osoitteeseen.  www-etuliite on monesti tarpeellinen ja selventävä etuliite siitä syystä, että yrityksillä on käytössään alidomaineja, joissa tuota www:tä ei näy – kuten vaikka inspiksen osoite inspis.dialogi.fi – ja käyttäjä ei aina voi tietää, tuleeko osoitteeseen www vai ei.
• verkkosivut.fi on ytimekkäin muoto, jota käytetään usein markkinointiviestinnässä ja tekstin lukijoille tutun palvelun yhteydessä. Verkon käytön yleistyttyä kansalaissivistys kasvaa ja monet osaavat laittaa www-etuliitteen osoitteeseen ilman, että sitä erikseen mainitaan – riskinä on tietenkin edellisessä kohdassa mainitut alidomainit, joihin sitä ei saa laittaa, jos halua selaimen löytävän perille.

pidän jutusta (16)  -   en pidä jutusta (0)

5.11. / Köyhä kieli vai tiivis ilmaisu?

Sain taannoin kunnian haastatella kansainvälistä mobiiligurua lehteen. Tehtävä tuli yks kaks yllättäin ja hippasen viime tinkaan, joten en voinut lähettää haastateltavalle ennakkokysymyksiä. Siinäpä sitten tyynesti latelin hänelle muutaman elämää suuremman kysymyksen. Mikä on mobiilin tulevaisuus, missä mennään, miten synkkaa tulevaisuudessa lehti + mobiili… ja sitä rataa. Ei ihan pieniä kysymyksiä.

Vaan wau: puolen minuutin mietintätuokio ja kohta sain valmista, kaunista tekstiä juttuani varten – sen kun ylös kirjasin. Olivatpa vastaukset tiivistettävissä teeseiksikin ilman päivien työtä.

Voisiko olla niin, että kännykkä-, mese-, twitter-, facebook- ja muun sähköisen viestinnän ilmaisun keinot hallitseva ihminen oppii hyvin tiivistämään ajatuksensa ytimekkäisksi sanoiksi? Se saattaa vanhan liiton kieli-ihmisten mielestä olla köyhtynyttä kieltä, mutta ainakin se on informatiivista ja rautaisen tiivistä ilmaisua. Vai mitäpä arvelette?

pidän jutusta (5)  -   en pidä jutusta (0)

26.1. / 8. Luo looginen rakenne

Naisen logiikka, insinöörilogiikka, kieroutunut logiikka…logiikkansa kullakin. Riippumatta siitä, mitä logiikkaa käyttäjä noudattaa, voidaan sanoa, että looginen rakenne sopii käyttäjän malliin informaatioavaruudesta.

Oiva tapa tutkia käyttäjän mallia informaatioavaruudesta on korttienlajittelutehtävä. Siinä käyttäjälle annetaan pino kortteja tai lappuja, joihin kuhunkin on kirjoitettu yksi luokittelua kaipaava sana (esim. sivun nimi verkkosivustolla). Käyttäjän tehtävä on latoa mielestään yhteen kuuluvat laput lähekkäin ja sen jälkeen nimetä muodostuneet ryhmät. Esimerkiksi, käyttäjä voisi luokitella junaliput ”lähijunalippuihin”, ”kaukojunalippuihin” ja ”ulkomaan lippuihin”. Toinen käyttäjä muodostaisi samoista lipuista ryhmät ”pääkaupunkiseutulaisille”, ”susirajan takana asuville” ja ”reilaaville hipeille” (esimerkki kärjistetty elävästä elämästä).

Logiikasta riippumatta voidaan myös sanoa, että looginen rakenne tukee tiedonhakua eri tilanteissa – olipa käyttäjä sitten etsimässä asiaa, josta hän tietää jotakin, täysin vierasta asiaa, kertaalleen unohtamaansa asiaa tai vain surffailemassa etsien ”jotain kivaa”.

Tämä heuristiikka nro 8 on monin puolin näppärä. Se pukee yhteen ilmaukseen heuristiikkojen 1, 2 6 ja 7 neuvot ja vielä vähän ekstraa. Tiivistetysti, nro 8 on kattava hätäpeukalosääntö, jolla voi perustella monet ”tää nyt ei vaan toimi” -tilanteet.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

20.1. / 7. Houkuttele eri keinoin

Luokittelu linkki-ihmisiin ja hakuihmisiin suinkaan ole ainoa tapa jakaa käyttäjiä. Lähestyessään saalistaan eli haluamaansa tietoa sekä linkki- että hakuihmiset käyttävät eri keinoja. Toiset haluavat vaikkapa valita tuotteen tuotehierarkiasta, toiset lukea aiempien asiakkaiden suosituksia, toiset surffaavat vapaasti houkuttelevan kuuloisten linkkien mukana. Kaikille näille kannattaa tarjota oma polkunsa.

Esimerkki. Yrityksen kotisivuilla palvelut esitetään monesti perustuen yrityksen organisaatiorakenteeseen. Sen lisäksi käyttäjää voisi kiinnostaa lähestyä niitä vaikkapa hinnan, sisällön, vastuuhenkilön tai aikaisemman referenssin perusteella.

Tästä käytetään vapaasti suomennettuna termiä monitahoinen navigaatio (katso faceted navigation Wikipediassa).

Monitahoinen navigaatio voidaan näppärästi sovittaa sekä linkki- että hakuihmisille. Linkki-ihmisiä voidaan houkutella mehevän tietosaaliin luo vaikkapa viiden uusimman artikkelin listalla. Hakuihmiset saadaan houkuteltua samaan paikkaan liittämällä hakuun esimerkiksi ”näytä viimeisen viikon aikana julkaistut” -toiminto.

Eikä tässä vielä kaikki. Sekä linkki- että hakuihmisiä voidaan houkutella ennalta-arvaamattoman saaliin luo onnekkaan sattuman kautta (serendipity). Esimerkiksi, kun käyttäjä vihdoin on löytänyt haluamansa artikkelin, näytetään hänelle vinkkinä ”5 muuta suosittua artikkelia tästä aiheesta”.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

16.1. / 6. Palvele linkki-ihmisiä ja hakuihmisiä

Käytettävyystutkimusten mukaan puolet käyttäjistä käyttää verkossa surffatessaan ensisijaisesti hakua, viidennes navigaatiolinkkejä ja loput molempia (http://www.useit.com/alertbox/9707b.html). Näin vuonna 1997.

Nyttemmin Google-vallankaappauksen myötä tilastotovat varmasti eläneet – mutta varmaa on, että sekä hakua että navigaatiolinkkejä suosivia käyttäjiä löytyy. Itse olen yrityssivustojen käytettävyystestejä ohjatessa havainnut, että yhden sivuston sisällä pysyttäessä käyttäjät yrittävät ensisijaisesti löytää haluamansa navigoimalla. Vasta, jos he linkkejä klikatessaan joutuvat umpikujaan, he siirtyvät käyttämään hakua. Sivustoilla on siis tarjottava sekä looginen, rakenteen paljastava ja aina liikkumisen mahdollistava navigaatio ja tehokkaat ristiinlinkitykset sekä toimiva ja ymmärrettäviä tuloksia tuottava sivuston sisäinen haku.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

12.1. / 5. Kerro, paljonko tietoa on

Muistat varmaan tunteen joskus muinoin lukiessasi tenttiin, kun huokaillen plarasit tenttikirjaa ja laskit kahden sivun välein, montako sivua pänttäämistä on vielä jäljellä. Sivumäärän tietäminen auttoi luomaan kokonaiskuvan urakasta ja mitoittamaan omaa lukutahtia. Ja jos sattui vaikka olemaan vain muutama sivu luvun vaihtumiseen, niin sen jaksoi tsempata läpi, kun tiesi, että välietappi häämöttää.

Verkkosivuilla toimii sama juttu – käyttäjiä auttaa, kun he hahmottavat, kuinka leveä ja syvä sivusto on. Tätä periaatetta voidaan kutsua ytimekkäästi rajoiksi, englanniksi hienommin bounded horizons. Leveydellä tarkoitetaan siis kerralla näkyvien, rinnakkaisten vaihtoehtojen määrää ja syvyydellä sitä, kuinka monella eri hierarkiatasolla tietoa on.

Laajuuden ja syvyyden mittareina toimivat parhaiten kunnon navigaatiopalkit – niistä näkee, kuinka monta vaihtoehtoa on tarjolla, mitä ne ovat ja mikä vaihtoehto parhaillaan on valittuna milläkin hierarkiatasolla. Myös murupolut (esim. etusivu > tuotteet > tuoteryhmä > tuotteen nimi) toimivat kompassimaisena apuvälineenä. Ei sovi unohtaa myöskään murupolkujen veljeä, etenemispolkua, jollaisia näkee vaikkapa toimivissa verkkokaupoissa (esim. 1. valitse tuotteet 2. tarkista ostoskorisi 3. täytä yhteystietosi 4. lähetä tilaus).

Tutkimuspuolella erityistä kiinnostusta on herättänyt se, ovatko leveät vai syvät hierarkiat käyttäjälle helpompia, ja kuinka leveä tai syvä ihanteellisen hierarkian tulisi olla. Pikapeukalosääntö on, että leveys on helpompaa hahmottaa kuin syvyys – kunhan leveys ei mene liiallisuuksiin. Johdantona aiheen tutkimukseen toimii esim.

• Zaphiris, P. G. (1997): Depth vs. breadth in the arrangement of Web links (pdf)

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

5.1. / 3. Vältä keskeneräisyyttä

Valmiuden periaate tarkoittaa yksinkertaisesti, että älä näytä sivuilla mitään, mikä ei ole valmista.

Ei siis linkkejä olemattomiin sivuihin, ei tyhjiä sivuja, joilla lukee vain ”lisää sisältöä tulossa, päivitämme verkkosivujamme joskus vuonna 2020″. Sellaiset ovat todellisia hiiriraivogeneraattoreita.

Hyvin usein verkkoprojektien sisällönsyöttövaiheessa iskee hätä ja hoppu sovitun julkaisupäivän lähestyessä. Monet asiakkaat ovat valmiita jopa julkaisemaan keskeneräisen sivuston ennemmin kuin siirtämään julkaisupäivää. Keskeneräisen sivuston julkaiseminen kuitenkin syö käyttäjien uskoa verkkopalvelun luotettavuuteen paljon tehokkaammin kuin muutaman päivän lykkäys julkaisussa. Jos siis sisältöä ei ole tai se on vielä kesken, niin piilota kyseiset sivut ja niille vievät linkit näkyvistä.

Kokonaan oma tarinansa on vielä keskeneräisten sivujen testaus käyttäjien kanssa tai beta-testaus valikoidulle kohderyhmälle. Tällöin käyttäjät ymmärtävät verkkopalvelun vielä olevan kesken ja tietävät oman roolinsa sen kehittämisessä.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

31.12. / 2. Erottele toisistaan poikkeavat aiheet

Kissat ja koirat, miehet ja naiset, yö ja päivä. Toisinaan vastakkainasettelu on herkullista, mutta verkkosisällössä erottelu on myös tarpeellista. Eri aiheita käsittelevät asiat sijoitetaan eri paikkoihin ja nimetään selkeästi ja erottuvasti.

Taannoin eräs asiakas vaatimalla vaati, että sivuston jokaisen osion ensimmäisen sivun nimi on ”etusivu”. Miten tästä linkkinimestä voi päätellä, minkä osion etusivu on kyseessä – tai edes, mikä lukuisista etusivuista on sivuston oikea etusivu?

Erottelun kannalta ongelmallisimpia kohtia yritysten verkkopalveluissa ovat erilaiset kootut tietopankit, kuten käyttöohjepankit, yhteystietopankit tai usein kysyttyjen kysymysten palstat. Tulisiko esimerkiksi eri tuotteiden pdf-käyttöohjeet esittää näppärästi yhdessä paikassa vai erikseen liitetiedostolinkkinä kunkin tuotteen oman sivun yhteydessä? Entä tulisiko eri palveluista vastaavat henkilöt laittaa saman otsikon alle yhteystietopankissa vai esitellä itse palvelun yhteydessä? Ja kuinka sitten tuotteita koskevat kysymykset – yksi muhkea FAQ-palsta vai muutama kysymys ja vastaus jokaisen tuotteen yhteyteen?

Staattisilla sivustoilla nämä ovat pulmia, joihin yleisin ratkaisu on ”kaikki vaan samaan syssyyn”. Mutta onneksi nykyisin on kohtuullisen vaivatonta käyttää myös tietokantapohjaisia ratkaisuja, joissa esimerkiksi henkilöiden yhteystiedot kootaan yhteen kantaan, josta niitä voi hakea vaikkapa nimen ja tittelin mukaan. Tämän lisäksi jokaisen palvelun yhteyteen voidaan näppärästi liittää siitä vastaavan henkilön yhteystiedot. Kuten myös peukalosäännöt 6 ja 7 sanovat, paras ratkaisu ei siis ole joko-tai vaan sekä-että.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

30.12. / 1. Ryhmittele yhteen kuuluvat aiheet

Yksinkertaista. Punaiset legopalikat laitetaan samaan pinoon punaisten palikoiden kanssa ja vihreät vihreiden kanssa…eipäs kun punaiset ja vihreät 6 mokkulan legopalikat laitetaan yhteen pinoon ja 4 mokkulan palikat toiseen…eipäs kun legotalon seiniin tarvittavat palikat yhteen paikkaan ja kattoa varten tarvittavat toiseen.

Yhteenkuuluvuuden periaate on yksinkertainen, mutta sen toteuttaminen käytännössä voi olla yllättävän vaikeaa. Minkä kriteerin mukaan yhdistäminen tulisi tehdä? Pahimmillaan mielipiteitä voi olla yhtä monta kuin tekijöitä. Tällöin tärkeintä on kuulla käyttäjiä (Kts. Kenen mielipide ratkaisee?). Ja tarvittaessa on tarjottava useita eri polkuja  ja hakumahdollisuuksia samaan aiheeseen (vrt. peukalosäännöt 6 ja 7) – esimerkiksi mahdollisuus hakea legopalikoita sekä värin, koon että käyttötarkoituksen mukaan. Tärkeintä on, että tämä kaikki tieto (legopalikan väri, koko ja käyttötarkoitus) on löydettävissä yhdestä paikasta (legopalikan omalta tuotesivulta).

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)