12.8. / Aforismit innoittajana

Elämä ja työ kulkevat taas tiiviisti toinen toisiinsa kietoutuen. Ajattelijoiden oivalluksista voi saada hetkeksi potkua näihin molempiin.

Lieneekö kyseessä saamamme täyslaidallinen aurinkoa vai mikä, mutta tänä kesänä olen tavannut enemmän virkistyneitä työhönpalaajia, kuin muistan koskaan havainneeni.

Jos nyt kuitenkin kirpaisee tai suuri innoitus on vielä hakusessa, viisaat filosofit ojentavat auttavan kätensä oivaltavien kiteytysten muodossa.

Ihanteita

Ei tylsää ole kova työ vaan pinnallinen. – Edith Hamilton

Suurin erehdys elämässä on tähdätä rahan ansaitsemiseen.
Tee mihin tunnet halua ja jos olet kyllin hyvä, tulee raha luoksesi. –  Lordi Rootes

Houkuttele kuluttaja niin mielenkiintoiseen vuoropuheluun kanssasi,
että hän unohtaa kilpailijasi. –  Don Tapscott

Tulevaisuutta rakentavat ne yritykset, joilla on paitsi terävä äly,
myös hyvä sydän. – W. Chan Kim

Todelliset voittajat eivät kilpaile. – Samuli Paronen

Realismia loman jälkeen…

Sanotaan, että raha on kaiken pahan alku ja juuri.
Myös rahan puute on taatusti sitä. – Samuel Butler

Taiteilijan ura alkaa aina huomenna. – James NcNeill Whistler

Toimittaja on se, joka erottelee jyvät akanoista
ja julkaisee akanat. – Adlai Stevenson

Sitä oppii vain silloin tällöin, mutta koko päivän unohtaa.
– A. Schopenhauer

Ihanteita ja realismia

Kun työ on nautinto, elämä on ilo.
Kun työ on velvollisuus, elämä on orjuutta. – Maxim Gorki

Kunkin dialogilaisen oma motto löytyy tekijät-sivultamme.

Kerro meille oma suosikkiaforismisi!

pidän jutusta (6)  -   en pidä jutusta (0)

19.5. / Tabula rasa

Tutustuin hiljattain itseeni siivoamalla varaston. Joutavanpäiväistä krääsää ja unohtuneita muistoja osasin odottaa, mutta tällaiseen itsepetokseen en ollut varautunut.

Laatikoista löytyi kolme muistikirjaa: sinikantinen ruutuvihko, Like-pokkarimuistikirja ja musta vahakansivihko, jossa on punaiset reunat ja viivoitetut sisälehdet. Ruutuvihkon kannessa luki ”Teijon graduideoita” ja kahdessa muussa ”Ideoita graduun”.

Sisälehdillä olivat yhteystietoni ja muutama rivi suttua, josta en saanut selvää. Muuten vihkot olivat tyhjiä.

Ai arvaatkin jo loput? Tuskin. En aio tilittää kesken jääneitä opintojani; graduni on valmistunut jo aika päiviä sitten. Sen sijaan tarkoitukseni on rohkaista luottamaan omiin hyviksi havaittuihin työtapoihin.

Sokea uskoni muistikirjoihin johtuu mantrasta, jonka mukaan jokainen luovan työn tekijä tarvitsee ideavihkon. Siihen on niin kätevä kirjata ideoitaan ja havaintojaan maailmasta. Missä tahansa, milloin tahansa.

Mikäs siinä, mutta minä en pulppua ideoita jatkuvasti!

Ideointini käynnistyy vasta, kun sille on selkeä tarve ja suunta. Ja silloinkaan en tarvitse ideavihkoa vaan lenkkitossut ja tekstinkäsittelyohjelman. Juoksu saa ajatukset virtaamaan, ja tietokoneen edessä ne jäsentyvät vähitellen ymmärrettävään muotoon. Kaikki hyvät ideani ovat syntyneet tällä samalla kaavalla.

Tosiasia on kiistaton. Siitä huolimatta pelkään, että seuraavassa siivouksessa varastostani löytyy mustakantinen Moleskine-muistikirja, joka on tyhjä.

pidän jutusta (13)  -   en pidä jutusta (0)

5.5. / Puutarhahuumaa

Kevät villitsee puutarhaihmiset. Mutta nyt riemu on kaksinkertainen, kun virtuaalinenkin puutarha kutsuu hoitajaansa!

Kevät ja puutarha! Kaikki viherpeukalot tietävät, mistä on kyse. Vimmatusta kiihkosta, joka syntyy, kun ensimmäiset hentoiset lumikellot ja voinkeltaiset krookukset kurkottavat kohtia valoa. Riemulla ei ole rajaa, kun illat täyttyvät kykkimisestä, ruopimisesta, oksien leikkuusta, haravoinnista ja silkasta ihailusta ja ilman nuuhkimisesta.

Tänä keväänä en joudu elämään ilman näitä iloja edes silloin, kun taivaalta vihmoo vettä, räntää ja jopa lunta (toukokuun 3. päivänä!). Sisällä upotan hellästi siemet multaan pieniin purkkeihin ja suihkutellen niitä joka päivä.  Kun se on tehty, avaan tietsikan ja a vot – tervetuloa Farmville! Facebookissa valtaisan kansansuosion saavuttanut virtuaalinen puutarhamaailma on viekoitellut mukaansa kaiken ikäisiä, etenkin naisia.

Perheeni jäsenet puistelevat päätään. He tietävät jo, että kun äiti on Farmvillessä, häntä ei kerta kaikkiaan saa häiritä! Ajoittaiset kiljahtelut kertovat siitä, miten tekniikka toisinaan mättää. Onnen huokailut kertovat, että taas on uusi talli saatu rakennettua, istutettua uudet siemet tai korjattua mahtava sato. Puhumattakaan tasolta toiselle siirtymisestä.

Miten aikuinen nainen tuollaista viitsii? Rakentaa puutarhaa netissä??? Puolustuksekseni näytän, että monet rakkaista naapureistani ovat työkavereita, entisiä työkavereita ja jopa asiakkaita. Ja ihan ovat perheenäitejä, työssäkäyviä, korkeasti koulutettuja. Tähän nyt vain jää koukkuun.

Oma hauska lisänsä on se, että todellakin vanhojen asiakkaiden ja työtovereiden parista löytyy toisia Farmiville-maanikkoja. Se yhdistää meitä aivan uudella tavalla – varmasti on maailmalla monet Farmville-bileet järjestetty jo ihan livenäkin.

Valitettavasti töissäkin pari työkaveria on pysähtynyt kysymään, että mikä se on tuo peli, jota sä pelaat. Älkää kertoko esimiehelleni, enhän minä nyt sentään aina pelaa… Silloin vain, kun muut lähtevät syömään ja minä sinnittelen dieettini kourissa ja koitan hieman inspiroitua ja virkistäytyä. Eläköön puutarha – livenä ja virtuaalina!

pidän jutusta (7)  -   en pidä jutusta (0)

28.4. / Siunattu flow (ja rutiini)

Muistan hyvin, kun se tapahtui vuonna 2001. Oli lauantai. Olin valmistautunut alkavaan työrupeamaan hankkimalla tarvikkeet etukäteen valmiiksi. Tuskin maltoin syödä aamupalaa, kun olin niin kärsimätön. Ryhdyin työhön heti viimeisen kahvimukillisen jälkeen.

Ahersin koko päivän. Nälkä ei tullut kuten tavallisesti. Kun vatsan vaatimukset loppujen lopuksi yltyivät pakottaviksi, harmittelin, että aikaa tuhlaantuu ainakin tunnin verran ruoanlaittoon ja syömiseen.

Iltakahdeksan maissa työ oli valmis. Olin ollut koko päivän flow’n vallassa ommellessani olohuoneen verhoja ja nyt ripustin ne paikoilleen. Tuo syyslauantai on voimakkain flow-kokemukseni.

Onneksi ilmiö toistuu riittävän usein ja myös työelämässä, jotta tekeminen tuntuu mielekkäältä. Tuotteliaan flow-päivän jälkeen minulle annettaneen anteeksi, jos huominen on tahmeampi. Flow’ttomina päivinä hätiin tulee rutiini, jolla on sanana turhan huono kaiku. Minulle rutiini on sitä kokemuksen tuomaa varmuutta, jolla hommat hoituvat, vaikka lattia sortuisi alta ja katto yltä.

pidän jutusta (7)  -   en pidä jutusta (0)

13.4. / 5 x INSPIS

Ei enää kapeakatseisuutta, imurointia, ruokaa roskiksessa, pelkoa eikä häpeää. Inspiraatiolähteeni ovat myöhästyneitä uuden vuoden lupauksia.

ILMIÖ
Vaihda näkökulmaa
Nopeatempoinen blogi onnistuu käsittelemään ajankohtaisia kulttuuriaiheita aina yllättävästä näkökulmasta. Hämmentävä, hauska, kyyninen ja koukuttava.

SISUSTUS
Älä siivoa
Kun suomalaiset sisustuslehdet keskittyvät kuvaamaan tyhjiä messutaloja, näkyy maailmalla kuvatuissa kodeissa elämä. Todd Selbyn [mm. New York Magazine, Nylon, V] kuvagalleriassa on mielenkiintoisia koteja ja kauniita ihmisiä. Uusi kirja The Selby Is in Your Place julkaistu 2010.

RUOKA
Järjestä nyyttikestit
Tämä sateenvarjo-potluck -blogi on koonnut alleen jopa tuhansia uskomattoman herkullisia ruokaan liittyviä reseptejä, ideoita ja tarinoita. Hieno visuaalinen navigointi.

PERHE
Tillsammans
Vauvakuumeiluun sopiva haavesivusto ei sisällä kakkavaippoja, asuntolainoja eikä silmäpusseja. Bloggaaja Jenny Brandt kuvaa ruotsalaisia idyllejä.

DESIGN
Älä häpeä
Regretsy -blogi on oodi epäonnistumisille. Suosittu sivusto on tänä vuonna julkaistu myös kirjana Regretsy: Where DIY meets WTF.

pidän jutusta (14)  -   en pidä jutusta (0)

19.2. / Ostokset verkkokassissa

Miten määrittelet jalouden? Hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan? Autuaampi antaa kuin ottaa? Minullapa on ihan tuore kiteytys: aidosti jalo kertoo kaverille lempinettikauppansa osoitteen. Tosin vain kysyttäessä. Jos sitä pyytämättä kaikille huutelee, tarkoitusperissä on jotakin hämärää.

Löysin itsestäni epäitsekkyyden oraan, kun työkaverini kysyi, mistä olin ostanut jättikokoisen sormukseni. Melkein ponnistelematta pystyin lähettämään hänelle linkin kyseiseen nettikauppaan. Evästykseksi sanelin sulkulistan, mitä tuotteita hän EI saa tilata, koska aion itse hankkia ne. Sittemmin kaksi muutakin työkaveria tahtoi tietää sormuksen alkuperän. Kerta kerralta linkin lähettäminen oli helpompaa.

Onneksi makumme ovat tosiaan niin erilaiset, että en ole nähnyt vielä kenelläkään näistä kolmesta työkaveristani vihreää kalarintaneulaa tai messinginvärisiä filigraanikorvakoruja, jotka kuuluvat omalle hankintalistalleni.

Mikä sitten tekee nettikaupasta hyvän? Valikoima, selailtavuus, vikkelät hakutoiminnot, nopeat toimitukset, asiakaspalvelu, joka vastaa tiedusteluihin. Lempinettikaupassani tuotteita pystyy hakemaan muun muassa värin, hinnan, materiaalin ja tyylin mukaan. Kun olen tehnyt tilauksen, saan lyhyen ajan kuluessa meiliini kuutisen viestiä: ensimmäinen kertoo, että tilaus on otettu vastaan, toinen, että tuote on löytynyt varastosta, kolmas, että se on pakattu jne. Nopeimmillaan tilattu tuote on ollut minulla kahden vuorokauden kuluttua tilauksesta.

Tämän kaupan asiakaspalvelun kanssa en ole ollut tekemisissä mutta epäilen, että sekin pelaa kuin unelma. Sen sijaan kauppa, josta hiljattain tilasin, ei ole tähän päivään mennessä reagoinut kysymykseeni, johon riittäisi vastaukseksi joko kyllä tai ei. Kyseinen verkkopuoti ei liioin päivitä tuotevalikoimaansa, vaan samat kamat (joita on vähän) ovat tyrkyllä usean kuukauden ajan.

Jos esimerkiksi suomalaisista 54 prosenttia ostaa netistä ja kolme neljäsosaa heistä käyttää yleensä ostokseen vähintään 50 euroa, tätä joukkoa kannattaa jo palvella!

Ai mikäkö on tuo kehumani verkkokauppa? Niin jaloksi en ole vielä kehittynyt, että sen näin julkisesti kertoisin!

pidän jutusta (7)  -   en pidä jutusta (2)

10.12. / Musiikki 2009 paketissa

Millaisia olivat tämän vuoden musiikilliset huippuhetket? Oma listani on helppo:

The XX – XX

Nörtit innostuivat  – haluaisin olla nörtti. Neljän etelälontoolaisen nuoren soundi on sekoitus tylppiä biittejä, helisevää kitaraa, pikkuisen punkkia, viattomuutta ja tarpeeksi vähän yrittämistä. Täydellistä!

Grace Jones – live Tukholma

Madonna saa tehdä lujasti töitä jos aikoo päräyttää kymmenen vuoden kuluttua samanlaisen show:n kuin tämä kuusikymppinen täti. Flow-festiaalin repäisy antoi vain haisun millainen domina Grace on omana iltanaan. Bändin kähein mimmi ei soitakaan tamburiinia (niin olin aina luullut), vaan symbaaleja. Smack!

Kraftwerk – Catalogue, boksi

Elektronisen musiikin pioneerit kokosivat levynsä yhteen pakettiin. Kahdeksan levyä surinaa ja pulputusta. Ja nettisivutkin muistuttavat ajasta, jolloin ATK oli kova juttu.

Ilosaarirock

Kun PMMP soitti, vanhakin nuortui, löysi ihania kesäkavereita ja elämä oli hetken täydellistä.

The Wraiths – toinen levy tulossa

Kysymys: Onko tämä mennyttä vai tulevaa?

Vastaus: Vanhojen runojen sovittaminen musiikiksi on tietysti vanha juttu, mutta jotain täydellisen kaunista tässä on. Joten vastaus on – Mitä väliä?

Ja rakas Joulupukki, olen ollut (aika) kiltti poika ja toivoisin kovasti Michael Nymanin ja David McAlmontin The Glare -levyä joululahjaksi.

pidän jutusta (9)  -   en pidä jutusta (1)

2.12. / Maalainen inspiroituu designista

"Avoin Helsinki – Design on osa elämää". Hyvä hyvä, ajattelen minä, kolmikymppinen junantuoma helsinkiläinen. Kotikaupunkini on tajunnut, mitä design on parhaimmillaan. Hyvä hyvä, taisi ajatella myös maailman muotoilujärjestö Icsid, kun se valitsi Helsingin viime viikolla maailman designpääkaupungiksi 2012.

Mutta mutta. Onko motolla katetta? Mitä tarkoittaa, että design on osa elämää – ihan konkreettisesti? Eikö design olekaan vain pienten piirien pintakiiltoa? Voiko hyvästä designista tulla välttämättömyys, perustarve, jota ilman ei selviä arjesta?

Tehdäänpä testi. Katsotaan, mitä tuleva designpääkaupunki listaa esittelysivuillaan valteikseen ja poimitaan joukosta ne, jotka aiheuttavat lämpimän läikähdyksen sydänalassani.

Fiskars, Iittala. Niinpä niin, nämä ovat osa minunkin elämääni. Ensimmäiset Fiskarsit aseteltiin sormiini kai päiväkerhossa, ja samoihin aikoihin pääsin hajulle myös Iittalasta. Papan kamferintuoksuisessa piironginkaapissa oli pienen pieniä laseja, joiden pinta oli ihmeellinen! (Myöhemmän sain tietää myös lasisarjan ihmeellisen nimen, Ultima Thulen.) Klassikkotuotteet ovat osa suomalaisten elämää, mutta saako designpääkaupunki omia ne itselleen? Ei saa, sanon minä. Ne kuuluvat yhtä lailla lapsuusmaisemaani, Keuruun peräkylään.

Eduskuntatalo, Finlandia-talo, Temppeliaukion kirkko. Jahas, jälleen muistoja lapsuudesta. Tällä kertaa muistipelikorteista, jotka esittelivät pääkaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä. Temppeliaukion kirkko ei niihin kuulunut, joten sen katsastin aivan erityisen tarkasti, kun muutin Helsinkiin kesällä 2002. (Muistipelinähtävyyksien lisäksi tiesin kaupungista silloin sen, että rullaportaissa ei saa seisoa vasemmalla puolella, ettei näytä maalaiselta.) Nyt seitsemän vuotta myöhemmin uskallan lausua seuraavaa: Hienoja rakennuksia, mutta eivät ne elämääni kuulu. Temppeliaukion kirkossakaan en ole käynyt kuin sen kerran.

Suomenlinna, Helsingin Designkortteli. Nyt päästään asiaan. Juuri tällaiset paikat sulattivat maalaissydämeni ja saivat minut tajuamaan kaupungin idean. Suomenlinnaan ja Designkortteliin voi mennä kerta toisensa jälkeen, ja aina riittää kierreltävää ja katseltavaa. (Designkorttelin kaupoissa tämä pitää sanoa välillä myös ääneen: ”Ihan vaan kattelen”.) Loistavia inspiraation lähteitä, mutta eivät nämäkään perustarpeita ole…

Reittiopas. Tadaa! Tässä se on, elämäni perustarve! Kiitos HKL – Reittioppaan ansiosta Helsinki oli avoin myös minulle enkä ole elämässäni aina eksyksissä. Ilman Reittiopasta olisin kai jo palannut maitojunalla takaisin lapsuusmaisemiini. Sinne, missä linja-auto menee aamulla ja tulee illalla. Ja siinä välissä kulkee maitoauto.

pidän jutusta (11)  -   en pidä jutusta (0)

24.11. / Hyvät sanat

Olen pitkään kerännyt hyviä sanoja muistiin piristääkseni itseäni. Silloin kun asiat tökkivät, tai ihan vain, kun on hetki aikaa ja haluan keskittää ajatukseni.
Puhtaasti hyviä sanoja on niin paljon: kukka, aurinko, kaunis…

Taannoin kuljin bussilla toimistollemme. Auto oli täynnä, oli ruuhkainen aamu, sillä rautatieaseman metrotasosta oli tullut akvaario. Pitkätukkainen nuori hippikuski tervehti väkeä, kun matkustajat astuivat kireänä bussiin. Mitä hän sanoi? Huomenta? Ei, vaan rauhaa ja rakkautta. Rauhaa ja rakkautta!
Piti jäädä istumaan aivan kuskin taakse. Hykertelin hyväntuulisena ja tekstasin rakkaimmilleni tapahtumasta. Sain hilpeitä vastauksia. Niissä uskottiin, että päivästä täytyy tulla loistava tällaisella alulla.
Eräs rouva nousi kyytiin ovien jo kerran sulkeuduttua, ja kuljettaja totesi hänelle lempeästi: ”Kaikille on tilaa.” Päätin, että minunkin elämässäni on tänään kaikille tilaa.

Rauhaa ja rakkautta. Ja kaikille on tilaa. Ihanaa! Taidan kerätä jatkossa hyviä lauseitakin.

pidän jutusta (24)  -   en pidä jutusta (0)

17.11. / Ihanat alueradiot

Ensin kuuntelin Ylen alueradiota vain lomilla, koska huomasin sieltä tulevan paikallista jutustelua alueen murteella ja ihanaa mökkimusaa, jota murrosikäiseni tietenkin inhoavat. Olen vakuuttanut sormet ristissä selän takana, että vain Ylen kanavat kuuluvat sinne korpeen.

Kun ajettiin tyttäreni kanssa pari vuotta sitten Itä-Suomesta Suomen halki Länsi-Suomeen ja lopulta kartalla ylöspäin Pohjanmaalle, alueelta toiselle siirryttäessä toimittajat ja jutut vaihtuivat. Musiikki pysyi koko ajan virkistävän erilaisena verrattuna niihin kanaviin, jotka kaikki soittavat samoja biisejä. Ärsyttäviä radiomainoksia ei joutunut kuuntelemaan. Välillä epäkiinnostavaa löpinää, mutta silloin laitettiin radio kiinni.

Olen ihastunut myös helsinkiläiseen Ylen aikaiseen. Töistä tullessa on ruuhkassa istuessa kiva kuunnella, kuinka ihmiset ottavat kantaa erilaisiin ilmiöihin. Juontaja keskeyttää aina välillä heidän puhetulvansa ystävällisesti, mutta tiukasti ja laittaa musaa soimaan.

Meillä on nykyisin herätyksenäkin Ylen aikainen. Kello kuusi pehmeä tai pirteä ääni Radio Suomesta juttelee ja kauniit sävelmät soivat. Kello 6.30 Uudenmaan uutiset, usein tutun koiralenkkikaverin äänellä. Kerran toimittaja seikkaili kotikulmillani Lauttasaaressa etsimässä kettua, jonka juuri näin takapihallani.

En tiedä, onko tämä Mikael Jungnerin aikaansaamaa vapautta, mutta koska hän on niin erilainen ja raikas ison valtio-organisaation toimitusjohtaja, fanitan häntäkin.

pidän jutusta (19)  -   en pidä jutusta (2)