Aihe: johtajuus

1.6. / Agenttiäiti

Vähän alle 2-vuotias poikamme menee nukkumaan yhä myöhemmin. Kun pää on tyynyssä ja muksusta lähtee enää tuhinaa, isi ja äiti kaatuvat sohvalle ja pyöräyttävät Pleikkarista tunnin verran 24-sarjaa.

Kun aloitimme dvd-maratoniamme syksyllä – viisi tuotantokautta sitten – lapsemme oli harmiton tapaus. Kaikki kävi, elämä oli helppoa. Nykyään asiat ovat aika usein ”ei” tai jopa ”äiti pois tieltä”. Tämä siis ei johdu tv-sarjasta, vaan jälkikasvumme normaalista kehityksestä itsenäiseksi toimijaksi.

Jack Bauer ja muut sarjan terrorismia vastaan taistelevat agentit ovat vaikuttaneet lähtemättömästi esikoisemme hoitoon. On vaikea olla hiiltymättä, kun 12 kiloa ihmistä heittäytyy hankalaksi. Mutta kuten Jack, mekin pidämme päämme kylmänä tiukassa tilanteessa, unohdamme tunteemme ja vain toimimme. ”Pokkii äitiä!”, no, potki vaan, silti vaippa vaihdetaan ja mennään pyllypesulle.

Kuten Jack Bauer, mekin vanhempina vain jaksamme ja jaksamme. Vaikka koko päivän, 24 tuntia vuorokaudessa, ilman taukoja. Jaksamista auttaa se, että agenttien tehokas ja taloudellinen kommunikointi ja ongelmanratkaisu ovat tarttuneet meihin. Lapsen isä on oppinut tekemään päätöksiä nopeammin. Itse olen oppinut, että asioita voidaan sanoa lyhyestikin – ”Affirmative!” – ja ymmärtää nopeasti. Harjoittelen vielä sietämään hitautta, toistoa ja liian nopeasti muuttuvia tilanteita. Jatko-opintoja varten syksyksi onkin tilattu lisää jälkikasvua.

Siihen mennessä Jackin seikkailut on jo nähty. Kuka meitä kouluttaa paremmiksi vanhemmiksi silloin?

TYTTIELINA  |  Kommentoi (1)   |  Aiheet: ,   |  

16.10. / Ole hyvä työntekijä

Kuulin eräästä työntekijästä, joka oli kehunut esimiestään yrityksen yhteisessä illanvietossa sanomalla, että ”aina sulla on kauhea kiire etkä ennätä kunnolla mitään selittää, mutta mä tiedän, että tarkoituksesi on aina hyvä ja että olet hyvä ihminen”.

Loistava palaute. Kuinka moni johtajista saa samanlaista palautetta? Palautetta, jossa työntekijä viestii uskovansa ja tietävänsä, että hänen esimiehensä haluaa hänelle hyvää ja on hänen puolellaan. Entä kuinka moni johtajista uskaltaa teettää kyselyn omasta toiminnastaan alaisillaan?

Me johtajat olemme kärkkäitä arvostelemaan alaisiamme, antamaan palautetta ja kritisoimaan. Kuuluuhan se toimenkuvaamme. Mutta olemmeko yhtä kärkkäitä kiittämään ja antamaan myönteistä palautetta, kannustamaan ja innostamaan. Sillä sekin nimittäin kuuluu toimenkuvaamme.

Entä kuinka moni meistä johtajista sallii alaistensa arvostelevan ja antavan palautetta? Kaikki sanovat yhdestä suusta, että positiivinen palaute saa kukkimaan, negatiivinen kuihtumaan. Miksi sitten on niin järkyttävän vaikeata olla johtajanakin hyvä ihminen!

Väitän, että jos uskaltaa antautua alaistensa arvioitavaksi, hyvä ihminen sisällä kasvaa. Ja kukapa ei hyvän ihmisen kanssa viihtyisi paremmin, oli sitten alainen tai johtaja.

PAKE  |  Kommentoi (0)   |  Aiheet:   |