19.2. / Ostokset verkkokassissa

Miten määrittelet jalouden? Hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan? Autuaampi antaa kuin ottaa? Minullapa on ihan tuore kiteytys: aidosti jalo kertoo kaverille lempinettikauppansa osoitteen. Tosin vain kysyttäessä. Jos sitä pyytämättä kaikille huutelee, tarkoitusperissä on jotakin hämärää.

Löysin itsestäni epäitsekkyyden oraan, kun työkaverini kysyi, mistä olin ostanut jättikokoisen sormukseni. Melkein ponnistelematta pystyin lähettämään hänelle linkin kyseiseen nettikauppaan. Evästykseksi sanelin sulkulistan, mitä tuotteita hän EI saa tilata, koska aion itse hankkia ne. Sittemmin kaksi muutakin työkaveria tahtoi tietää sormuksen alkuperän. Kerta kerralta linkin lähettäminen oli helpompaa.

Onneksi makumme ovat tosiaan niin erilaiset, että en ole nähnyt vielä kenelläkään näistä kolmesta työkaveristani vihreää kalarintaneulaa tai messinginvärisiä filigraanikorvakoruja, jotka kuuluvat omalle hankintalistalleni.

Mikä sitten tekee nettikaupasta hyvän? Valikoima, selailtavuus, vikkelät hakutoiminnot, nopeat toimitukset, asiakaspalvelu, joka vastaa tiedusteluihin. Lempinettikaupassani tuotteita pystyy hakemaan muun muassa värin, hinnan, materiaalin ja tyylin mukaan. Kun olen tehnyt tilauksen, saan lyhyen ajan kuluessa meiliini kuutisen viestiä: ensimmäinen kertoo, että tilaus on otettu vastaan, toinen, että tuote on löytynyt varastosta, kolmas, että se on pakattu jne. Nopeimmillaan tilattu tuote on ollut minulla kahden vuorokauden kuluttua tilauksesta.

Tämän kaupan asiakaspalvelun kanssa en ole ollut tekemisissä mutta epäilen, että sekin pelaa kuin unelma. Sen sijaan kauppa, josta hiljattain tilasin, ei ole tähän päivään mennessä reagoinut kysymykseeni, johon riittäisi vastaukseksi joko kyllä tai ei. Kyseinen verkkopuoti ei liioin päivitä tuotevalikoimaansa, vaan samat kamat (joita on vähän) ovat tyrkyllä usean kuukauden ajan.

Jos esimerkiksi suomalaisista 54 prosenttia ostaa netistä ja kolme neljäsosaa heistä käyttää yleensä ostokseen vähintään 50 euroa, tätä joukkoa kannattaa jo palvella!

Ai mikäkö on tuo kehumani verkkokauppa? Niin jaloksi en ole vielä kehittynyt, että sen näin julkisesti kertoisin!

pidän jutusta (7)  -   en pidä jutusta (2)

15.2. / 3 psykologista ilmiötä, jotka jokaisen verkkosuunnittelijan on hyvä tietää

Vuorovaikutteisten elementtien määrä verkkkosivuilla kasvaa kasvamistaan ja monesti tuntuu, että havaintopsykologian vanhat hyvät pelisäännöt unohtuvat. Harmi, sillä ne pelisäännöt kertovat, mitä kaikkea ihmisen on edes mahdollista havaita. On aivan turhaa panostaa vuorovaikutteisuudessa sellaiseen, mitä käyttäjä ei edes näe. Siitä muistutuksena esittelen tässä kolme havaintopsykologian ilmiötä, jotka jokaisen verkkosuunnittelijan olisi syytä tietää.

Muutossokeus

Muutossokeus tarkoittaa, että ihminen ei havaitse (verkkosivulla) tapahtuvaa mutosta, erityisesti jos muutos on pieni ja tapahtuu vain tietyssä osassa sivua. Muutossokeus syntyy erityisen herkästi myös, jos vanhan ja uuden näkymän välillä on häiriö tai näkymä peittyy hetkeksi – kuten käy esimerkiksi ladattaessa uutta sivua. Oman muutossokeutesi voit testata alla olevasta kuvasta – kuinka monta välähdystä menee ennen kuin huomaat, mikä kuvassa muuttuu?

Muutossokeuden vuoksi esim. lomakkeiden alkuun ilmestyvät virheviestit on syytä korostaa huomiovärillä, tai tuotteen siirtyminen ostoskoriin on hyvä animoida.

• Muutossokeus Wikipediassa

Tarkkaamattomuussokeus

Tarkkaamattomuussokeus kertoo, että ihminen ei havaitse edes suoraan nenänsä edessä olevia asioita (verkkosivuilla), ellei hänen tarkkaavaisuutensa ole kiinnittynyt niihin. Tästä on olemassa klassikkovideo Youtubessa – tehtävänäsi on katsoa video ja laskea, montako koppia valkopaitaiset pelaajat heittävät keskenään:

Todella, ihminen voi katsoa jopa gorillaa silmästä silmään huomaamatta sitä! Verkkosuunnittelijalle tämä muistuttaa siitä, että jos käyttäjän huomio on suunnattu verkkosivulla tiettyyn tehtävään, huomiota on turhaa yrittää kiinnittää muualle, ellei käytössä ole järeitä keinoja. Ja siitä, että käyttäjän huomiota ei kannata väkisin viedä muualle, jos käyttäjän tarkkaavaisuus on kerran saatu koukkuun.

• Tarkkaamattomuussokeus Wikipediassa

Attentional gambling eli vapaasti suomennettuna tarkkaavaisuusarvailu

Tarkkaavaisuusarvailu tarkoittaa sitä, että käyttäjä ei tiedä, mihin hänen tulisi suunnata tarkkaavaisuutensa nähdäkseen sen, mitä hän haluaisi pitäisi nähdä. Aivan kuten muutossokeus, myös tarkkaavaisuusarvailu syntyy erityisen herkästi, jos vanhan ja uuden näkymän välillä on häiriö tai näkymä peittyy hetkeksi – kuten käy esimerkiksi ladattaessa uutta sivua.

Esimerkkinä tarkkaavaisuusarvailusta käy liian huomaamaton ostoskori:  käyttäjä ei huomaa  tuotteen siirtymistä ostoskoriin vaan rämpyttää ostosnappulaa hullun lailla vain sen takia, ettei tajunnut katsoa pientä harmaata tekstiä, joka ilmestyi aivan muualle kuin siihen kohtaan, mitä käyttäjä alunperin klikkasi.  Tällainen logiikka oli alunperin käytössä muun muassa www.insight.comissa ennen kuin ongelma havaittiin käytettävyystesteissä. Sen jälkeen verkkokauppaan lisättiin valtava modaaliboksi, joka ponnahtaa naaman eteen aina, kun tuotteen lisää ostoskoriin.

• Syntagman artikkeli tarkkaavaisuusarvailusta

pidän jutusta (7)  -   en pidä jutusta (1)

17.11. / Ihanat alueradiot

Ensin kuuntelin Ylen alueradiota vain lomilla, koska huomasin sieltä tulevan paikallista jutustelua alueen murteella ja ihanaa mökkimusaa, jota murrosikäiseni tietenkin inhoavat. Olen vakuuttanut sormet ristissä selän takana, että vain Ylen kanavat kuuluvat sinne korpeen.

Kun ajettiin tyttäreni kanssa pari vuotta sitten Itä-Suomesta Suomen halki Länsi-Suomeen ja lopulta kartalla ylöspäin Pohjanmaalle, alueelta toiselle siirryttäessä toimittajat ja jutut vaihtuivat. Musiikki pysyi koko ajan virkistävän erilaisena verrattuna niihin kanaviin, jotka kaikki soittavat samoja biisejä. Ärsyttäviä radiomainoksia ei joutunut kuuntelemaan. Välillä epäkiinnostavaa löpinää, mutta silloin laitettiin radio kiinni.

Olen ihastunut myös helsinkiläiseen Ylen aikaiseen. Töistä tullessa on ruuhkassa istuessa kiva kuunnella, kuinka ihmiset ottavat kantaa erilaisiin ilmiöihin. Juontaja keskeyttää aina välillä heidän puhetulvansa ystävällisesti, mutta tiukasti ja laittaa musaa soimaan.

Meillä on nykyisin herätyksenäkin Ylen aikainen. Kello kuusi pehmeä tai pirteä ääni Radio Suomesta juttelee ja kauniit sävelmät soivat. Kello 6.30 Uudenmaan uutiset, usein tutun koiralenkkikaverin äänellä. Kerran toimittaja seikkaili kotikulmillani Lauttasaaressa etsimässä kettua, jonka juuri näin takapihallani.

En tiedä, onko tämä Mikael Jungnerin aikaansaamaa vapautta, mutta koska hän on niin erilainen ja raikas ison valtio-organisaation toimitusjohtaja, fanitan häntäkin.

pidän jutusta (19)  -   en pidä jutusta (2)

12.11. / Käsitesekamelskaa ja digislangia

Luin hiljattain Vierityspalkin jutun julkaisujärjestelmä-, CMS-, portaali- ja sisällönhallintajärjestelmä-sanojen käytöstä. Artikkeli oli vallan mainio kiteytys yhdestä digislangin käsitesekamelskasta, johon törmää päivittäin asiakastapaamisissa ja tarjouspyynnöissä. Täällä Dialogissa ryhdyimme kesällä käsitesekamelskavastaiskuun ja rakentamaan omaa sisäistä suomi-digislangi-englanti-termisanakirjaa, jotta edes keskenämme puhuisimme aina samaa kieltä. Tässä maistiaisiksi sanakirjamme satoa muutaman eniten väärinkäsityksiä aiheuttavan termin osalta, joihin kaivattiin kannanottoja Vierityspalkissakin.

Sivu, sivut, sivusto vai palvelu?

• (Verkko)sivu tarkoittaa yhtä yksittäistä sivua tai näkymää, jolla on oma uniikki osoite, esim. www.dialogi.fi/sivu. Sivu on aina osa osa kokonaista  sivustoa, joka tässä esimerkissä olisi www.dialogi.fi.
• (Verkko)sivut-sanalla tarkoitetaan vaihtelevasti joko kokonaista sivustoa kuten www.dialogi.fi tai vain useamman yksittäisen sivun ryhmää kuten vaikka Palvelut. Monitulkintaisuuksien välttämiseksi suosittelemme, että sivut-sanan monikkoa käytettäisiin viittaamaan vain yksittäisten sivujen muodostamiin ryhmiin.
• (Verkko)sivusto viittaa kaikkien yksittäisten sivujen ja muiden sisältöjen muodostamaan ehyeen kokonaisuuteen, joka löytyy tietyn url-osoitteen alta, esim. www.dialogi.fi.
• Verkkopalvelu on verkkosivusto, johon liittyy staattisen tiedon lisäksi erilaisia digitaalisia ja käyttäjän elämää helpottavia palveluita kuten vaikka ostos- tai tilausmahdollisuus, erilaisia hakutoiminnallisuuksia tai vaikka sosiaalisen median tarjoamia yhteydenpitomahdollisuuksia toisiin käyttäjiin.

Etusivu, kotisivu, pääsivu ja sivupohja

• Etusivu eli kotisivu on verkkosivuston ”ensimmäinen” ja tärkein sivu ja käyntikortti. Se näkyy, kun kirjoitetaan sivuston osoite lyhimmässä muodossaan ilman minkään yksittäisen sivun nimeä – jälleen esimerkkinä www.dialogi.fi. Monitulkintaisuuden välttämiseksi suosittelemme sanaa etusivu kotisivun sijaan, koska kotisivu helposti sekoittuu sen monikkoon eli kotisivuihin (ks. alla).
• Pääsivu tarkoittaa tietun sivuryhmän kuten vaikka Palveluiden ensimmäistä sivua, joka tyypillisesti kokoaa yhteen tärkeimmät ja houkuttelevimmat sisällöt sen ”alta” löytyviltä alasivuilta. Tässä mielessä etusivu on siis koko sivuston pääsivu.
• Sivupohja on malli tai kaava, jonka avulla voidaan luoda useita yksittäisiä sivuja, joilla on sama rakenne mutta eri sisältö.

Netti, webbi, www vai koti?

• www-sivusto-termiin liittyy vierasperäinen lyhenne World Wide Webistä ja siksi suosittelemme suomenkielistä vastinetta verkkosivusto. Rinnakkaistermiä www-sivut-termiä emme suosittele samasta syystä, varsinkin kun sillä yleensä tarkoitetaan kokonaista verkkosivustoa verkkosivujen sijaan.
• Nettisivut-termi on puhekieltä ja sitä voidaan käyttää luonteeltaan vapaamuotoisemmissa teksteissä kuten blogeissa.  Mutta silloinkin olisi hyvä miettiä, tarkoitetaanko ryhmää sivuja vai kokonaista nettisivustoa.
• Webbisivut on kaksoisveensä takia vierasperäiseltä kuulostava puhekielinen termi ja siksi suosittelemme vapaamuotoiseen tekstiin helpommin kirjoitettavaa termiä nettisivut tai nettisivusto - kumpi sitten onkaan asiayhteydessä oikeampi. Virallisissa asiateksteissä webbisivut tulisi korvata verkkosivustolla, verkkopalvelulla tai verkkosivuilla asiayhteyden mukaan.
• Kotisivut-termillä on hieman kotikutoinen pienyrityksen kaiku, mutta sitä voi toki käyttää puhuessa yrityksen tai tuotteen ikiomista sivuista. Tällönkin oikea termi olisi usein kotisivusto.

Verkko-osoitteiden oikeinkirjoitus

Lopuksi vastaamme vielä yhteen kysymykseen: tulisiko verkkosivustoon viitata tekstissä muodossa http://www.verkkosivut.fi vai www.verkkosivut.fi vai verkkosivut.fi?  Varmasti oikeaa vastausta varten piti ihan soittaa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen neuvontapuhelimeen ja vastaus on kattavassa epämääräisyydessään seuraava:

• http://www.verkkosivut.fi-muoto on oikeaoppinen tapa viitata tiettyyn verkko-osoitteeseen. Jos osoite kuitenkin toistuu tekstissä usein, voi tämä tapa kuormittaa tekstiä liikaa ja vaikuttaa haitallisesti sen silmäiltävyyteen ja luettavuuteen. Siksi voidaan tarvittaessa käyttää lyhyempiä vaihtoehtoja.
• www.verkkosivut.fi on hieman edellistä ytimekkäämpi ja usein suositeltu tapa viitata tiettyyn verkko-osoitteeseen.  www-etuliite on monesti tarpeellinen ja selventävä etuliite siitä syystä, että yrityksillä on käytössään alidomaineja, joissa tuota www:tä ei näy – kuten vaikka inspiksen osoite inspis.dialogi.fi – ja käyttäjä ei aina voi tietää, tuleeko osoitteeseen www vai ei.
• verkkosivut.fi on ytimekkäin muoto, jota käytetään usein markkinointiviestinnässä ja tekstin lukijoille tutun palvelun yhteydessä. Verkon käytön yleistyttyä kansalaissivistys kasvaa ja monet osaavat laittaa www-etuliitteen osoitteeseen ilman, että sitä erikseen mainitaan – riskinä on tietenkin edellisessä kohdassa mainitut alidomainit, joihin sitä ei saa laittaa, jos halua selaimen löytävän perille.

pidän jutusta (16)  -   en pidä jutusta (0)

28.9. / Hiiriraivo muuttuu ja inspiroituu

Pian on tapahtuva Hiiriraivon elämässä sen suurin mullistus. 1.10. alkaen Hiiriraivo-blogi saa uuden nimen, osoitteen ja liudan uusia kirjoittajia.

Hiiriraivon uusi nimi on Inspis ja sen jutut julkaistaan osoitteessa http://inspis.dialogi.fi. Inspis viittaa luonnollisesti inspiraatioon. Inspiksen tarkoituksena on koota ajatuksia, kuvia, videoita ja mitä vain, mikä inspiroi. Luonnollisesti hiiriraivon kokemukset voivat inspiroida parempia suunnitteluratkaisuja, ja hiirihurman kokemukset kasvattavat inspiraatiovarastoa omaan suunnittelutyöhön. Ja edellisessä postissa mainittu juttusarja, jossa esitellään käyttökokemuksen kolmeatoista lajia edustavia verkkosivustoja – noita mainioita inspiraatiolähteitä – alkaa pian, aivan kuten lupasin.

Inspikstä kirjoittavat kaikki halukkaat Dialogin tekijät. Luvassa on siis aiempaa monipuolisempia näkökulmia oman median suunnittelun saralta, kun AD:t, toimituspäälliköt ja -sihteerit sekä myynnin ja johdon edustajat pääsevät halutessaan purkamaan hiiriraivoaan ja hiirihurmaansa.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

11.9. / Käyttökokemuksia netissä näppäimistöllä

Pelkän näppäimistön käyttöä netissä surffaamiseen tai ohjelmistoilla työskentelyyn pidetään yleensä tosinörttien toimintana. Eikä syyttä. Tehokäyttäjille on luotu lukuisia sormiakrobatiaa ja uskomatonta ulkomuistia vaativia näppäinkomentoja, joilla voi tehdä melkein mitä vain. Kopioida, leikata, liimata, liikkua, tallentaa, peruuttaa, vaihtaa työkaluja ja ohjelmaa. Puhumattakaan vanhasta kunnon komentorivistä, jossa voi ihan vaan naputtelemalla vaikka unixissa luoda haluamistaan tiedoista suojatun arkistokansion ja lähettää sen haluamalleen etäpalvelimelle, Näin yksinkertaisesti: tar -c dir/ | gzip | gpg -c | ssh user@remote ‘dd of=dir.tar.gz.gpg’.

Juuri näppäimistökomentojen nörtti-imagosta johtuen törmää harvoin yksinkertaisiin ja elämyksellisiin näppäimistökäyttöisiin toteutuksiin. Hiljattain törmäsin kuitenkin kahteen:

• Optus Whale Song -sivustolla voi näppäimiä käyttämällä saada valaan laulamaan vastauksena jousiorkesterin soitolle. Valaan ja orkesterin maagisessa keskustelussa sivuston viesti todella menee perille: ”When it comes to communication, anything is possible”. Sivusto onkin ”Australian Elisan” eli televiestintäfirman kampanjasaitti.

• Windowshop-sivustolla puoelstaan Amazonin sovellus, jossa voi näppärästi näppäimien avulla ”näyteikkunashoppailla” tuoreimmista kirjoista, leffoista ja peleistä.  Jos näyteikkunan perusteella haluaa shoppailla ihan oikeasti, niin päätyy perinteiseen Amazonin verkkokauppaan.

Käy kokeilemassa! Kenties tällaisten sovellusten myötä näppäimistön käyttö muuhun kuin kirjoittamiseen vielä nousee vähitellen nörtti-imagonsa yläpuolelle!

P.S.

Ehdoton ikiaikojen inhokkini näppäinkomennoista löytyy Survo-tilasto-ohjelmasta. Siinä hyväksyntä eli Enter on korvattu Esc-nappulalla.  Vähän kuin netissä pääsisi eteenpäin Back-painikkeella. Inhosin aikoinaan Survon Esc-nappulaa niin paljon, että jätin yhden yliopiston tilastokurssin kesken nappulakokemuksen aiheuttaman hiiriraivon ja siitä seuranneen kohonneen verenpaineen vuoksi.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

22.6. / Pyörä parkkiin ja lomalle

Kesä on pyöräilyn kulta-aikaa. Ja pyörän parkkeeraamisen painajaista.

Kautta pyörätelinemuotoilun historian on julkisille pyöräparkkipaikoille kehitelty käytettävyydeltään toinen toistaan uskomattomampia pyörätelineitä. Kummallista, sillä telineen tehtävämäärähän ei ole kovin kummoinen:

• Pitää pyörä pystyssä
• Tarjota tukeva kiinnitysmahdollisuus varkauksien estämiseksi.

Perinteinen pyöräteline epäonnistuu molemmissa tehtävissä parhaiten. Ensinnäkin, se ei pidä pystyssä mitään hybridipyörää leveämpirenkaista menopeliä, koska ne eivät yksinkertaisesti mahdu telineeseen. Niinpä käyttäjät jättävät ne kiinnityskaarien väliin, josta ne kaatuilevat naapuripyörien päälle. Huolimatta väleihin jätetyistä pyöristä puolet telineestä jää kuitenkin käyttämättä. Tämä siksi, että pyörien sarvet eivät millään mahdu vierekkäin telineen väleihin. Lopputuloksena on sellainen sarvisekamelska, josta ei riipimättä, rynkyttämättä ja vähintään kahta naapuripyörää kaatamattaa saa omaa menopeliään pois.

Perinteiseen pyörätelineeseen ei myöskään ylety kiinnittämään pyörää rungostaan vaan pelkästään eturenkaasta. No, onhan se mukavaa, jos pyörän luo palatessa on edes eturengas tallella. Tai jos koko pyörä vastoin kaikkia odotuksia onkin säilynyt paikallaan, niin Murphyn lakien mukaan myös naapuripyörät ovat paikalla tiheästi parkkeerattuna. Ja voi sitä nivelienvääntelyakrobatian ja vaatteiden ketjurasvapesun määrää, kun yrittää survoutua pyörien välistä irrottamaan omaa eturenkaasta kiinnitettyä pyöräänsä.

Osa telineistä taas  on keskittynyt vain toiseen tehtävään, kiinnittämiseen. Kaikkein hiiriraivokkain versio kiinnittämiseen erikoistuneesta pyörätelineestä on ”sarvisilmukka”. Se tarjoaa pitkän ketjun, jonka kieputtaminen ja kiinnittäminen pyörään vie aivan liikaa turhaa aikaa ja joka tehokkaasti naarmuttaa kaikki metalliosat. Pyörän pystyssä pitämiseen on tarjolla ”sarvituki”, mutta kuten kuva todistaa, käyttäjät eivät halua nostella pyöriään telineeseen sarvista. Jos taas tukea ei käytä, vaan ainoastaan kiinnittää pyörän pitkällä ketjulla lukkoon, niin tuulisella säällä saa taatusti kaivella pyöräänsä rämisevän metallikasan pohjalta.

Onnistuneempi versio kiinnitykseen erikoistuneesta telineestä on ”kumiketjutolppa”. Siinä ketju on päällystetty mukavasti kumilla, niin ettei se kolise ja naarmuta pyörän runkoa. Ketju on myös sen verran lyhyt, että pyörä usein (ehei, ei aina) pysyy pystyssä sen varassa. Tolppamaisten telineiden kiperin käytettävyysongelma on se, että niitä on aivan liian vähän tai ne on kiinnitetty liian lähekkäin, jolloin tuloksena on jälleen sarvisekamelskaa ja nivelienvääntelyakrobatiaa pyörän irrotusvaiheessa.

Kenties vähiten hiiriraivoa aiheuttava teline on Helsingin keskustassakin yleistynyt ”iso haarukka”. Se täyttää pystyssä pitämisen tehtävän yleensä ensiluokkaisesti ja pyörän kiinnittäminen rungostaan on ihailtavan helppoa, vaikka vaatiikin oman lukon. Välistyskin on mukanvan leveä niin, että pyörän viereen mahtuu hyvin seisomaan sitä kiinnittäessä. Teline voisi jopa aiheuttaa hiirihurmaa, ellei sen mukavan väljiin väliköihin tungettaisi aina telinepulan vuoksi ylimääräisiä fillareita.

Niinpä, elämä ei ole hiiriraivotonta edes kesäfillaroinnin lomassa. Siksi siis näihin kuviin, näihin tunnelmiin ja näihin sävellettyihin pyörätelineennimiin Hiiriraivo päättää kevätkautensa ja pyöräilee kesälomalle.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

8.6. / Klikkausten määrä korreloi asiakaslähtöisyyden kanssa

Viime jutussa kerroin, kuinka sekavasti nimetty nappularykelmä voi karkoittaa asiakkaan asiakaspalvelutiskiltä. Yllätys yllätys, sama pätee myös verkossa.

Nappuloita voisi verkossa verrata klikkausten määrään: Kuinka monen klikkauksen kautta käyttäjä löytää haluamansa tuotteen? Kuinka monella klikkauksella saa tehtyä tilauksen? Kuinka monella klikkauksella löytää oikeat yhteystiedot?

Yllättävän monella sivustolla klikkausten määrät ovat suorastaan laittomia. Tässä muutamia klassisia esimerkkejä asiakkaita karkoittavista ”nappularykelmistä” verkossa:

• Tuote-esittelyjä ei ole verkossa lainkaan
• Tuotteet on ryhmitelty vain ja ainoastaan organisaation oman jaottelun mukaan (esim. liiketoiminta-alueittain)
• Tuotesivulla ei ole tilauslinkkiä tai yhteystietoja
• Yhteystiedot tai linkki niihin ei näy joka sivulla
• Yhteystietosivulla on sankka joukko erilaisia numeroita, osoitteita ja henkilöitä, joista käyttäjän pitäisi arvata oikea.

Ja tässä muutamia klassinen niksi, miten pahimmat asiakkaiden karkoitusefektit voi verkossa välttää:

• Esittele aina tuotteet ja palvelut verkossa, vaikkei niitä voisi verkosta ostaa. Jos mahdollista, tarjoa konkreettisia esimerkkejä palveluiden sisällöstä ja hinnasta.
• Käytä eri keinoja tuotteiden ryhmittelyyn ja hakuun – esim. käyttötarkoitus, nimi, tuoteperhe, tai värin, muodon ja hinnan kaltaiset ominaisuudet.
• Laita tuotesivulle aina tilauslinkki. Jos tuotteita ei voi ostaa verkosta, niin linkki voi viedä yhteydenottopyyntolomakkeelle tai yhteystietosivulle.
• Näytä tärkeimmät yhteystiedot joka sivulla vaikka alatunnisteessa ja tarjoa sieltä linkki kaikkiin yhteystietoihin.
• Muotoile yhteystietosivu siten, että siellä on aina yksi selvä numero tai osoite, johon käyttäjä voi ottaa yhteyttä ilman pelkoa siitä, että hän soittaa väärään paikkaan organisaatiossa. Jos numeroita tai yhteyshenkilöitä on monta, tarjoa esimerkkejä siitä, millaisissa asioissa mihinkin tulee ottaa yhteyttä. Esimerkiksi myyntipäälliköstä kannattaa tittelin lisäksi mainita, mistä tilauksista ja tarjouspyynnöistä hänen kanssaan voi neuvotella.

Toimivatko oman yrityksesi verkkosivut asiakkaiden karkottimena vai houkuttimena?

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

2.6. / Nappuloiden määrän korreloi asiakaslähtöisyyden kanssa

Tehtäväkseni oli eilen langennut vuokravakuustilin avaus. Pankkiin meneminen on mielestäni aina joteknin ahdistava asiakaskokemus. Jo heti, kun astuu ovesta sisään, törmää yleensä valtavaan tauluun, jossa on vähintään kolme vuoronumeronappulaa, nuolia viiteen eri suuntaan ja selitteinä palveluiden nimiä, joista puolet on maallikolle hepreaa. Mitä jos haluan sekä vaihtaa rahaa lomamatkalle että neuvontaa asp-tilin avaamisen suhteen – painanko silloin kassapalvelunappulaa vai neuvontanappulaa ja istunko odottamaan oikealle vai vasemmalle? Ja jos painan väärää nappulaa, joudunko jonottamaan uudestaan puoli tuntia toiselle tiskille?

Noh, arvatenkin tämä sama skenaario toteutui jälleen eilen. Kun sitten lähestyin oikeaksi olettamaani tiskiä (jonka edessä ei muuten edes ollut tuolia asiakkaalle) odottelun jälkeen ja esitin asiani, niin kuulin oitis, että vuokravakuustilin avaus maksaa 40 euroa. Siis 40 euroa tilistä, joka on välttämätön paha minulle ja jolta en edes itse voi ikinä nostaa rahaa. Huh. Tästä ei kerrottu mitään siinä pankkien vuokravakuustilien nettivertailussa, johon olin tutustunut. Jo kärsimästäni odotusajasta huolimatta tein täyskäännöksen ja suuntasin toiseen pankkiin.

Tässä toisessa pankissa minua odotti vuoronumerokone, jonka keskellä komeili yksi nappula. Yksi ainoa iso vihreä ihanan klikattava nappula, joka lausui ikään kuin minulle äänettömästi: ”Don’t panic. Älä hiiriraivoa.” Ja avausmaksukin oli puolet pienempi. Ja sain täysin kansankielistä neuvontaa. Ja minulle avattiin paraskorkoisin tili ilman, että minun piti itse sitä osata vaatia. Siihen pankkiin uskaltaudun toistekin.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

18.5. / Perstuntumaa junaradan varrelta

Ahkerana junamatkailijana olen moninaiset kerrat ihmetellyt sitä, että asemien suunnittelussa ei selvästikään ole tehty käyttäjätutkimusta tai käytettävyystestausta. Nimittäin, ainakin omalla kohdallani junaa odotellessa minulla on vain ja ainoastaan kaksi vaatimusta:

1. saada istua
2. saada aika kulumaan mahdollisimman miellyttävästi

Ensimmäinen vaatimukseni ei toteudu juuri millään asemalaiturilla. Tilanne on joko se, että penkkejä ei ole ainakaan sopivilla vaunujen pysähtymispaikoilla (Pasila), tai niitä on aivan tolkuttomasti liian vähän (Kirkkonummi), tai ne ovat aivan liian pieniä, jotta kaksi suomalaista voisi niillä istua loukkaamatta toisen reviiriä (Leppävaara, raide 1), tai ne on aseteltu jostakin käsittämättömästä arkkitehtonisesta syystä osoittamaan aivan väärään suuntaan niin, että saapuvaa junaa ei näe (Leppävaara, raide 3).

Paras käytettävyysyritys on mielestäni Huopalahden asemalla, jossa olen lähes aina saanut istumapaikan oikean vaunun kohdalta (tarvittaessa jonkun toisen vierestä riittävällä reviirillä) ja jossa penkit on aseteltu niin, että puolet niistä osoittavat toiselle raiteelle ja puolet toiselle.

Toinen vaatimukseni on hyvinkin paljon riippuvainen ensimmäisestä. Jos voin istua, voin yleensä kuluttaa aikani lukemalla kirjaa tai lehteä. Jos niitä ei ole mukana, niin kaipaisin kovasti edes mainoksia minua vastapäätä (kuten metroasemilla), jotta voisin aamupalan syömisen kaltaisessa muropaketinlukukoomassa kiinnittää katseeni johonkin. Eikä wlanistakaan haittaa olisi. Tai screeneistä. Tai katutaiteilijoista. Tai  hyvin tehdyistä graffiteistakaan.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)