9.9. / Vipinää videoista

Videot toimivat erinomaisena myynnin tukena nettisivuilla ja messuilla. Liikkuvan kuvan avulla moni vaikea asia, kuten yritysesittely, tuote-esittely tai asiakascase, on helppo kertoa ymmärrettävällä tavalla.

Puhuttuna monet viestit, kuten asiakkaan palautteet, tuntuvat erityisen uskottavilta ja vakuuttavilta. Antaahan videolla ihminen koko persoonansa, ulkoisen olemuksensa, katseen, äänen ja liikkeet viestin välittämisen välineeksi.

You tuben vauhdikkaista viraaleista huolimatta – ja etenkin niitä seuratessa! – on hyvä muistaa, että vain ammattitaidolla toteutettu video välittää juuri sen halutun viestin ja vahvistaa mielikuvaa laadukkaasta ja korkeatasoisesta osaamisesta.

Jos kalusto ja lavastus järjestyvätkin kohtuullisesti kotikonstein, niin käsikirjoitus, ohjaus ja leikkaus näkyvät armotta työn jäljessä. Konstailematon ja tyylikäs toteutus ammattilaisen käsissä ei kuitenkaan maksa maltaita.

Kiinnostuitko? Tätä osaamista on myös meillä Dialogissa. Ota yhteyttä, niin tehdään yhdessä teillekin videot myynnin vauhdittamiseen!

Pauliina Airaksinen-Aminoff, johtaja, digitaalinen media:
050 3573549 tai pauliina.airaksinen@dialogi.fi

Tutustu videoihimme:

Toimitusjohtaja Jussi Niemelä, Helsingin KTK

Toimitusjohtaja Seppo Karikko, Base Vision

Kehitysjohtaja Nando Malmelin, A-lehdet

pidän jutusta (5)  -   en pidä jutusta (0)

12.11. / Käsitesekamelskaa ja digislangia

Luin hiljattain Vierityspalkin jutun julkaisujärjestelmä-, CMS-, portaali- ja sisällönhallintajärjestelmä-sanojen käytöstä. Artikkeli oli vallan mainio kiteytys yhdestä digislangin käsitesekamelskasta, johon törmää päivittäin asiakastapaamisissa ja tarjouspyynnöissä. Täällä Dialogissa ryhdyimme kesällä käsitesekamelskavastaiskuun ja rakentamaan omaa sisäistä suomi-digislangi-englanti-termisanakirjaa, jotta edes keskenämme puhuisimme aina samaa kieltä. Tässä maistiaisiksi sanakirjamme satoa muutaman eniten väärinkäsityksiä aiheuttavan termin osalta, joihin kaivattiin kannanottoja Vierityspalkissakin.

Sivu, sivut, sivusto vai palvelu?

• (Verkko)sivu tarkoittaa yhtä yksittäistä sivua tai näkymää, jolla on oma uniikki osoite, esim. www.dialogi.fi/sivu. Sivu on aina osa osa kokonaista  sivustoa, joka tässä esimerkissä olisi www.dialogi.fi.
• (Verkko)sivut-sanalla tarkoitetaan vaihtelevasti joko kokonaista sivustoa kuten www.dialogi.fi tai vain useamman yksittäisen sivun ryhmää kuten vaikka Palvelut. Monitulkintaisuuksien välttämiseksi suosittelemme, että sivut-sanan monikkoa käytettäisiin viittaamaan vain yksittäisten sivujen muodostamiin ryhmiin.
• (Verkko)sivusto viittaa kaikkien yksittäisten sivujen ja muiden sisältöjen muodostamaan ehyeen kokonaisuuteen, joka löytyy tietyn url-osoitteen alta, esim. www.dialogi.fi.
• Verkkopalvelu on verkkosivusto, johon liittyy staattisen tiedon lisäksi erilaisia digitaalisia ja käyttäjän elämää helpottavia palveluita kuten vaikka ostos- tai tilausmahdollisuus, erilaisia hakutoiminnallisuuksia tai vaikka sosiaalisen median tarjoamia yhteydenpitomahdollisuuksia toisiin käyttäjiin.

Etusivu, kotisivu, pääsivu ja sivupohja

• Etusivu eli kotisivu on verkkosivuston ”ensimmäinen” ja tärkein sivu ja käyntikortti. Se näkyy, kun kirjoitetaan sivuston osoite lyhimmässä muodossaan ilman minkään yksittäisen sivun nimeä – jälleen esimerkkinä www.dialogi.fi. Monitulkintaisuuden välttämiseksi suosittelemme sanaa etusivu kotisivun sijaan, koska kotisivu helposti sekoittuu sen monikkoon eli kotisivuihin (ks. alla).
• Pääsivu tarkoittaa tietun sivuryhmän kuten vaikka Palveluiden ensimmäistä sivua, joka tyypillisesti kokoaa yhteen tärkeimmät ja houkuttelevimmat sisällöt sen ”alta” löytyviltä alasivuilta. Tässä mielessä etusivu on siis koko sivuston pääsivu.
• Sivupohja on malli tai kaava, jonka avulla voidaan luoda useita yksittäisiä sivuja, joilla on sama rakenne mutta eri sisältö.

Netti, webbi, www vai koti?

• www-sivusto-termiin liittyy vierasperäinen lyhenne World Wide Webistä ja siksi suosittelemme suomenkielistä vastinetta verkkosivusto. Rinnakkaistermiä www-sivut-termiä emme suosittele samasta syystä, varsinkin kun sillä yleensä tarkoitetaan kokonaista verkkosivustoa verkkosivujen sijaan.
• Nettisivut-termi on puhekieltä ja sitä voidaan käyttää luonteeltaan vapaamuotoisemmissa teksteissä kuten blogeissa.  Mutta silloinkin olisi hyvä miettiä, tarkoitetaanko ryhmää sivuja vai kokonaista nettisivustoa.
• Webbisivut on kaksoisveensä takia vierasperäiseltä kuulostava puhekielinen termi ja siksi suosittelemme vapaamuotoiseen tekstiin helpommin kirjoitettavaa termiä nettisivut tai nettisivusto - kumpi sitten onkaan asiayhteydessä oikeampi. Virallisissa asiateksteissä webbisivut tulisi korvata verkkosivustolla, verkkopalvelulla tai verkkosivuilla asiayhteyden mukaan.
• Kotisivut-termillä on hieman kotikutoinen pienyrityksen kaiku, mutta sitä voi toki käyttää puhuessa yrityksen tai tuotteen ikiomista sivuista. Tällönkin oikea termi olisi usein kotisivusto.

Verkko-osoitteiden oikeinkirjoitus

Lopuksi vastaamme vielä yhteen kysymykseen: tulisiko verkkosivustoon viitata tekstissä muodossa http://www.verkkosivut.fi vai www.verkkosivut.fi vai verkkosivut.fi?  Varmasti oikeaa vastausta varten piti ihan soittaa Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen neuvontapuhelimeen ja vastaus on kattavassa epämääräisyydessään seuraava:

• http://www.verkkosivut.fi-muoto on oikeaoppinen tapa viitata tiettyyn verkko-osoitteeseen. Jos osoite kuitenkin toistuu tekstissä usein, voi tämä tapa kuormittaa tekstiä liikaa ja vaikuttaa haitallisesti sen silmäiltävyyteen ja luettavuuteen. Siksi voidaan tarvittaessa käyttää lyhyempiä vaihtoehtoja.
• www.verkkosivut.fi on hieman edellistä ytimekkäämpi ja usein suositeltu tapa viitata tiettyyn verkko-osoitteeseen.  www-etuliite on monesti tarpeellinen ja selventävä etuliite siitä syystä, että yrityksillä on käytössään alidomaineja, joissa tuota www:tä ei näy – kuten vaikka inspiksen osoite inspis.dialogi.fi – ja käyttäjä ei aina voi tietää, tuleeko osoitteeseen www vai ei.
• verkkosivut.fi on ytimekkäin muoto, jota käytetään usein markkinointiviestinnässä ja tekstin lukijoille tutun palvelun yhteydessä. Verkon käytön yleistyttyä kansalaissivistys kasvaa ja monet osaavat laittaa www-etuliitteen osoitteeseen ilman, että sitä erikseen mainitaan – riskinä on tietenkin edellisessä kohdassa mainitut alidomainit, joihin sitä ei saa laittaa, jos halua selaimen löytävän perille.

pidän jutusta (16)  -   en pidä jutusta (0)

30.10. / Uutiskirje – ilo vai hitonmoinen rasite?

Elämme uutiskirjeiden valtakautta. Postiini tippuu päivittäin melkoinen joukko eritasoisia lähetyksiä, osa ihan vapaaehtoisesti tilattuna. On mukava lukea sellaisia kirjeitä joiden sisällöstä saan lisäinfoa työhöni, alaani tai vaikkapa harrastuksiini. Päivän uutisotsikot tulee silmäiltyä saman tien, ja taas ollaan online-tilassa.
Mutta mistä ihmeestä tulee kaikki loput, tilaamatta ja pyytämättä? Onko ihan surutta ostettu kaikki mahdolliset osoitteet ja kokeillaan korvaako määrä laadun? Tämä kävi mielessä kun muutama päivä sitten pikaisesti silmäilin viestiä, missä kerrottiin ilmatäytteisten ja umpikumisten pyörien teknisiä eroja peräkärrykäytössä. Eräs pikkukauppias ilmoittaa viikoittain onko messuilla, myymälässä vai jälleen messuilla – paljon kiinnostaa. Jos tämäkin lähettäjä satsaisi visuaaliseen herkutteluun tuotteidensa osalta, niin jäisin aika nopeasti koukkuun… ja poikkeaisin kotimatkalla ainakin katsomaan – jollen ostamaan – niitä ihania uutuuksia.  Nyt haen Peruuta uutiskirje-nappulaa, mutta sitä ei löydy.

pidän jutusta (1)  -   en pidä jutusta (0)

9.10. / Lautakasaa etsimässä?

Pääministeri Vanhanen saa sympatiani. Nykymedian tyyli on saanut miettimään ”oikeusvaltion” marssijärjestystä. Itsekin media-alalla toimivana olen huolestunut sisällön katoamisesta sensaatiohakuisuuden alttarille. Tähän ”journalismiin” ovat sortuneet  jo Hesari ja Ylekin. Kenellä on tuomiovalta? Ja missä on siihen sitoutuva vastuu, moraali ja etiikka?  En usko että, nykymeno on maksetulle medialle hyväksi. Ihmisten ruoskinta ei mainostajaa kiinnosta vaikka lukemaan houkuttelisikin. Peruspositiivisena toivon, että lautakasan alta löytyy  pian tervettä puuta.

Aamulla kuulin radiosta, että Amerikassa yrityksistä noin 50% on kieltänyt työntekijöiltään sosiaalisen median käytön työaikana. Eli mm. facebookin ja twitterin. Jopa 40%: lla yrityksistä oli jonkinlaisia rajoituksia. Milloinhan tämä trendi tässä laajuudessa rantautuu Suomeen? Ja mitä vaikutuksia sillä on? Mielenkiintoista…

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

20.4. / Printti ja netti – ekologisuus

Jokin aika sitten virisi keskustelu siitä, kuinka paljon energiaa yksi Google-haku kuluttaa. Erään mittauksen mukaan tulos oli saman verran kuin teevesipannullisen kiehauttaminen vedenkeittimellä. Epäilemättä näillä tutkimuksilla yritettiin ravistella sitä maalaisjärkistä käsitystä, että netti on paljon ympäristöystävällisempi kuin printti.

Mediashift-blogi on kattavassa printtilehtien ympäristövaikutuksia käsittelevässä jutussaan maalaisjärjen kanssa samoilla linjoilla. Sen mukaan netti on ekologisempi vaihtoehto kuin printti siitäkin huolimatta, että

1. huomioitaisiin verkkopalvelimien aiheuttama romujäte ja niiden valmistuksen ympäristövaikutukset
2. oletettaisiin lehtien käyttävän uusiopaperia painatukseen.

Aiemmin veikkailtiin, että ympäristötietoisuuden kasvusta ja kaikista paperiton toimisto -haaveista huolimatta netti ei tulisi vaikuttamaan printin ja sitä myötä metsien kulutuksen vähenemiseen ainakaan vuoteen 2010 mennessä. Tämän voi empiirisesti vahvistaa jokainen, joka päivittäin kahlaa julkisten liikennevälineiden ja asemien ilmaislehtisohjossa.

Metsäntutkimuslaitos Metlan tutkija Lauri Hetemäki rohkeni kuitenkin arvella jo vuonna 1998, ennen kuin netin vaikutuksia paperiteollisuuteen oli syvemmin tutkittu (Ks. artikkeli Information Technology and Paper Demand Scenarios  Hetemäen julkaisuista), että:

1. Netti ja informaatioteknologia tulee lisäämään sellaisten lehtien kysyntää, jotka sopivat digitaaliseen tulostukseen.
2. Paperisten viestintäkanavien kasvuvauhti taittuu alaspäin, ja informaatioteknologian tuoma kilpailu ajaa edelleen hintoja alaspäin.
3. Informaatioteknologian kasvu voi johtaa metsien ekologisen (vs. nykyisin taloudellisen) arvon nousuun ja pienentää metsien kulutusta.

Näin Hetemän ennustuksia 11 vuotta viisaampana voi todeta, että

1. Digitaalinen tulostus ei vielä ole lyönyt itseään läpi, vaikka Amazonin Kindle-lukulaite sähköisille lehdille ja kirjoille on kuulemma lähtenyt kasvuun. (Ks. kriittinen arvio Kindlen myyntiluvuista Used Books -blogista). Sen sijaan lähes kaikki lehdet pyrkivät sovittamaan sisältöään nettiin.
2. Taloudellinen taantuma on ajanut lehtibisnestä erityisesti mainontakanavana alaspäin suhteessa nopeammin kuin nettiä.
3. Lisää vaikutuksia odotellaan yhä.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

6.4. / Printti ja netti – löydettävyys ja jaettavuus

Usein kuultu keskustelunavaus kahvipöydässä kuuluu: ”Luittekste tän aamun lehestä että…”. Varsinkin suurilla aamu- ja iltapäivälehdillä on vahva vaikutus siihen mistä puhutaan. Puhumisen ohella printissä ollutta tietoa jaetaan  kierrättämällä lehtiä  ystävien ja tuttavien kesken (lehtien lukijatilastot ovat aina painosmääriä selvästi suuremmat) sekä repimällä lehdistä mielenkiintoisimpia juttuja vaikkapa ilmoitustaululle kollegoiden katsottavaksi.

Onneksi myös lehtiä lukemattomat pääsevät nykyisin osallistumaan keskusteluun, kun samat uutiset saa luettavaksi netistä. Netistä löydettyjä meheviä juttuja jaetaan paitsi keskustelemalla myös vinkkaamalla sähköisesti. Kerro kaverille- toiminnot sekä jakamistoiminnot yhteisöllisten palveluiden kuten Facebookin tai Deliciouksen kautta, mikä voi nopeuttaa olennaisesti mielenkiintoisen ja tärkeän tiedon löytämistä.

Printtilehdistä kertyy kansalaisten omiin kirjahyllyihin (sekä paperinkeräykseen) runsaasti tilaa vievää materiaalia – josta halutun tiedon löytää jälkikäteen ainoastaan pläräämisen ja oman muistin voimalla. Puhumattakaan Kansalliskirjaston kansalliskokoelmasta, jonka hyllymetreissä pursuilee kansakuntamme koko painettu tuotanto. Kimmoke hakumahdollisuuksien parantamiseen saikin alun perin alkunsa kirjastojen tietomassoista. Tietomassojen arkistointi digitaaliseen muotoon säästää mittavasti tilaa (vaikka palvelimet aikamoisia mötiköitä ovatkin). Se myös kasvattaa hakumahdollisuuksia eksponentiaalisesti. Siksi ihmiset nykyisin menevät ensin googleen eivätkä kirjastoon tietoa etsimään.

Tässä piilee myös printin ja netin mahdollisuus kulkea käsi kädessä: netti tarjoaa alun perin printissäkin olleelle tiedolle arkistointi- ja hakumahdollisuudet sekä moninkertaiset jakamis- ja vinkkaamismahdollisuudet kahvipöytäkeskusteluiden pohjaksi.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

30.3. / Printti ja netti – hinta ja mainonta

Netissä mikään ei maksa mitään, eikö niin? Lehdet ovat ilmaiseksi luettavissa, sisältö ilmaisesti ladattavissa. Vähintäänkin piraattina. Verkkokaupoissakin tavaraa on totuttu tilaamaan halvemmalla kuin perinteisistä kaupoista. Printtilehden puolestaan kuuluukin maksaa. Se on konreettista tavaraa eikä mitään abstraktia bittivirtaa. Ja tuleehan se yleensä kotiin kannettuna – Suomessa lehtien irtomyyntitulot ovat marginaalisia tilaustuloihin verrattuna muilla  paitsi iltapäivälehdillä.

Netissä on siis hyvin vaikeaa saada käyttäjiä maksamaan, koska ilmaiseksikin saa, kun mainostaja maksaa. Kuluttajat ovat oppineet sietämään ja välttelemään vilkkuvia mainosbannereita (katso Hiiriraivon aikaisempi juttu nettimainonnasta), koska pieni mainosärtymys on pieni hinta ilmaiseen sisältöön verrattuna.

Lehtien kannalta netin rajattomat sivumäärät auttavat vastaamaan lehden tilaongelmaan, joka tulee usein vastaan mainostilan myynnissä. Verkko voi tässä laajentaa lehden mainoskapasiteettia varsinkin,  jos käyttäjät otetaan mukaan tuottamaan sisältöä sivustolle, jolloin sivumäärä ja potentiaalinen mainostila kasvavat entisestään.

Kampanjoinnissa printti ja netti toimivat toistensa tukipilareina. Printissä voidaan vaikkapa mainostaa tuotetta, johon liittyy vuorovaikutteinen kilpailu netissä. Netissä kampanjointia voidaan myös kohdentaa printtiä tarkemmin tietyille alakohderyhmille. Esimerkiksi uutiskirjeitä voidaan lähettää vain tietyistä aiheista kiinnostuneille asiakasryhmille tai sivustolla voidaan näyttää eri mainokset riippuen kirjautuneen käyttäjän profiilista. Mm. aikoinaan, Facebookissa, kun parisuhdestatuksekseni vaihtui  ”kihloissa”, niin sain nähtäväni aivan eri mainokset kuin aikaisemmin – morsiuspukuliikkeet ja vauvanvaatemyyjät olivat oitis bannereineen kimpussani aikaisempien frendilomamainostajien ja menomestojen sijaan.

Netissä myöskään journalistista riippumattomuutta ei tulkita aivan yhtä tiukasti kuin verkossa. Siksi netissä on mahdollista tehdä sisältöyhteistyötä mainostajien ja jopa kilpailevien yritysten kesken ja tarjota yhteisrahoituksen kautta kuluttajille entistä hyödyllisempiä palveluita. Esimerkkinä toimikoot vaikka erilaiset lomamatkojen ja asuntojen hakusivustot kuten napsu.fi tai etuovi.com.

Netissä myös journalistinen laatu tulkitaan väljemmin. Siellä on totuttu hakemaan toisten käyttäjien  vinkkejä suosittelupalveluista ja keskustelupalstoilta, jossa sisältö voi huterimmillaan olla pelkkiä hymiöitä, keskeneräisiä lauseita ja vanhentuneita linkkejä. Ylläpitäjän näkökulmasta käyttäjien tuottama sisältö sekä aiemmin tuotetun journalistisen sisällön hyödyntäminen hieman eri perspektiivistä auttavat ratkomaan netin ilmaisuusongelmaa: jos kerran sisältöä levitetään ilmaiseksi, niin hankitaan sitä myös ilmaiseksi.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

9.3. / Printti ja netti – kavereita vai kilpakosijoita?

Olen tässä nyt parin kuukauden ajan totutellut elämään nettinörttinä lehtitalossa. Talon lehdentekijät seuraavat kriittisesti ja me nettinörtit toiveikkaasti, kuinka taantumauutisten takoessa niskaan puhutaan, että yhä enemmän karsittavista markkinointibudjeteista satsattaisiin printin sijasta nettiin. Esimerkiksi TNS:n tutkimustuloksissa (pdf) todettin verkon osuuden kasvaneen markkinointikakusta viime vuonna 34,2 %.

Mr Magazine -nimen taakse kätkeytyvä aikakausilehtiguru Samir Husni sekä hänen blogissaan siteeraamansa tutkimukset puolustavat lehtien asemaa tulevaisuudessa mm. seuraavin argumentein:

• lehden pitämisestä ja selaamisesta syntyy yhä tyydyttävä käyttökokemus, johon koneiden näytöt eivät pysty
• printtattua sanaa pidetään luotettavana
• printissä voi kertoa tarinoita, jotka saavat syventymään ja ajattelemaan kriittisesti

Herra Aikakausilehti myös tuomitsee printtilehteä imitoivat pdf:t ja digitaaliset lehti-imitaatiot. Niistä puuttuu printtilehdelle keskeinen selailemisen ja syventymisen käyttökokemus ilman, että ne tarjoavat mitään lisää.

Tästä kaikesta olen samaa mieltä.

Mitä käyttökokemuksia  ja lisäarvoa netti sitten voi tuoda lehden lukijoille? Miten printti ja netti voisivat elää kavereina sen sijaan, että kilpailisivat samasta sisällöstä ja budjetista? Tässäpä kysymys, johon Hiiriraivo pureutuu seuraavaksi. Luvassa jutut seuraavista vertailukohdista:

1. päivitettävyys ja palaute
2. kyky kertoa tarinaa
3. hinta ja mainonta
4. löydettävyys ja jaettavuus
5. ekologisuus
6. käyttökokemuksen laatu

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

19.11. / Bannerimainonnan kieroutunut logiikka

Kaupalliset verkkopalvelut, kuten lehti- ja tv-kanavasivustot pursuavat bannereita. Ylhäällä, alhaalla, reunoilla, keskellä, kulmissa ja ruoja sen sietäköön joskus jopa etusivun tilalla ennen sivustolle pääsyä.

Bannerimainonnan keksijä on kieltämättä ammentanut ajatuksensa havaintopsykologiasta: ihmisen verkkokalvon reunoilla suurin osa aistinsoluista on sauvasoluja, jotka ovat silmän keskiosan tappisoluja parempia havaitsemaan liikettä. Syy tähän on perinteisen evolutionäärinen: sapelihammastiikerin aiheuttama lehtien liikahdus takavasemmalla on ollut eloonjäämisen kannalta tärkeää havaita ajoissa. Bannerimainonnan keksijä päätteli tästä, että räikeän, liikkuvan ja jopa ääntä pitävän bannerin sijoittaminen verkkosivun laitamille nappaa taatusti käyttäjän tarkkaavaisuuden.

Ikävä kyllä kyseinen keksijä oli reputtanut luentonsa ihmisen aistien mukautumisesta sekä ehdollistumisesta. Suurin osa verkkokäyttäjistä on mukauttanut tarkkaavaisuutensa siten, että he eivät edes havaitse bannereita, koska ovat niin usein niitä klikatessaan päätyneet sivuille, joille eivät halua. Puhutaan siis bannerisokeudesta. Mm. lukuisissa Jakob Nielsenin tekemissä silmänliiketutkimuksissa käyttäjien katse ei kiinnittynyt lainkaan bannereihin. Jos et usko, niin katso kuvat: http://www.useit.com/alertbox/banner-blindness.html.

Millaisia johtopäätöksiä mainostajat ja mediatilojen haltijat ovat tästä tehneet?

• Jos käyttäjät eivät havaitse bannereita sivujen reunoilla, laitetaan niitä keskellekin
• Jos eivät käyttäjät havaitse bannereita sivujen reunoilla, tehdään niistä suurempia, äänekkäämpiä, liikkuvampia
• Jos käyttäjät eivät klikkaa bannereita, laskutetaan niiden näyttökertojen perusteella klikkausten sijaan

Ihan järkeen käypää päättelyä, mutta…

• Silmän keskiosassa on paljon tappisoluja, jotka eivät juurikaan reagoi liikkeeseen. Liikkuvan bannerin laittaminen keskelle verkkosivuja ei kiinnitä käyttäjän huomiota yhtään tehokkaammin kuin reunoillakaan oleva.
• Jos käyttäjät ovat oppineet jättämään huomiotta hienovaraiset mainoksilta näyttävät bannerit, he oppivat varmasti jättämään huomiotta isommat, äänekkäämmät ja liikkuvammat bannerit. Elleivät sitten klikkaa niitä vahingossa, kun banneri salakavalasti laajenee hiiren alla juuri sinne, missä käyttäjä oletti klikkaavansa häntä oikeasti kiinnostavaa linkkiä.
• Näyttökertojen perusteella laskuttaminen kyllä tuo mediatilan haltijalle rahaa, mutta se ei takaa, että yhdenkään käyttäjän huomio tarkentuisi banneriin sivustolla.

Virheellisten johtopäätösten ja käyttäjille aiheutetun bannerisokeuden lisäksi bannerimainonnalla voi olla se seuraus, että käyttäjän huomion kohdistaminen sivuston reunoilla tapahtuvaan liikkeeseen tulee vaikeaksi silloin, kun sitä oikeasti tarvittaisiin. Vaikkapa kun käyttäjälle halutaan kertoa, että hän lisäsi onnistuneesti tavaraa ostoskoriinsa.

Monet verkkopalvelut ovat onneksi jo oivaltaneet bannerisokeuden ja ryhtyneet kehittelemään vaivihkaisempia ansaitsemismuotoja. Esimerkiksi yritysten sponsoroimia sisällöllisiä palveluita, kuten kilpailuja, testejä ja erilaisia elämkysellisiä, pelimäisiä sovelluksia. Tästä huolimatta olen viime viikkoina kuullut mantraa: ”Myyntimme haluaa sivustolle banneripaikkoja ja banneripaikkoja. He eivät saa muuta myydyksi.” Pahoitteluni, mutta kävijät eivät ”saa” bannereita klikatuksi.

Itseopiskelua Wikipediasta in English:

• Bannerisokeus (banner blindness)
• Habituaatio (habituation)
• Ehdollistuminen (conditioning)
• Tappisolut (cones)
• Sauvasolut (rods)

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)