9.9. / Vipinää videoista

Videot toimivat erinomaisena myynnin tukena nettisivuilla ja messuilla. Liikkuvan kuvan avulla moni vaikea asia, kuten yritysesittely, tuote-esittely tai asiakascase, on helppo kertoa ymmärrettävällä tavalla.

Puhuttuna monet viestit, kuten asiakkaan palautteet, tuntuvat erityisen uskottavilta ja vakuuttavilta. Antaahan videolla ihminen koko persoonansa, ulkoisen olemuksensa, katseen, äänen ja liikkeet viestin välittämisen välineeksi.

You tuben vauhdikkaista viraaleista huolimatta – ja etenkin niitä seuratessa! – on hyvä muistaa, että vain ammattitaidolla toteutettu video välittää juuri sen halutun viestin ja vahvistaa mielikuvaa laadukkaasta ja korkeatasoisesta osaamisesta.

Jos kalusto ja lavastus järjestyvätkin kohtuullisesti kotikonstein, niin käsikirjoitus, ohjaus ja leikkaus näkyvät armotta työn jäljessä. Konstailematon ja tyylikäs toteutus ammattilaisen käsissä ei kuitenkaan maksa maltaita.

Kiinnostuitko? Tätä osaamista on myös meillä Dialogissa. Ota yhteyttä, niin tehdään yhdessä teillekin videot myynnin vauhdittamiseen!

Pauliina Airaksinen-Aminoff, johtaja, digitaalinen media:
050 3573549 tai pauliina.airaksinen@dialogi.fi

Tutustu videoihimme:

Toimitusjohtaja Jussi Niemelä, Helsingin KTK

Toimitusjohtaja Seppo Karikko, Base Vision

Kehitysjohtaja Nando Malmelin, A-lehdet

pidän jutusta (5)  -   en pidä jutusta (0)

5.5. / Puutarhahuumaa

Kevät villitsee puutarhaihmiset. Mutta nyt riemu on kaksinkertainen, kun virtuaalinenkin puutarha kutsuu hoitajaansa!

Kevät ja puutarha! Kaikki viherpeukalot tietävät, mistä on kyse. Vimmatusta kiihkosta, joka syntyy, kun ensimmäiset hentoiset lumikellot ja voinkeltaiset krookukset kurkottavat kohtia valoa. Riemulla ei ole rajaa, kun illat täyttyvät kykkimisestä, ruopimisesta, oksien leikkuusta, haravoinnista ja silkasta ihailusta ja ilman nuuhkimisesta.

Tänä keväänä en joudu elämään ilman näitä iloja edes silloin, kun taivaalta vihmoo vettä, räntää ja jopa lunta (toukokuun 3. päivänä!). Sisällä upotan hellästi siemet multaan pieniin purkkeihin ja suihkutellen niitä joka päivä.  Kun se on tehty, avaan tietsikan ja a vot – tervetuloa Farmville! Facebookissa valtaisan kansansuosion saavuttanut virtuaalinen puutarhamaailma on viekoitellut mukaansa kaiken ikäisiä, etenkin naisia.

Perheeni jäsenet puistelevat päätään. He tietävät jo, että kun äiti on Farmvillessä, häntä ei kerta kaikkiaan saa häiritä! Ajoittaiset kiljahtelut kertovat siitä, miten tekniikka toisinaan mättää. Onnen huokailut kertovat, että taas on uusi talli saatu rakennettua, istutettua uudet siemet tai korjattua mahtava sato. Puhumattakaan tasolta toiselle siirtymisestä.

Miten aikuinen nainen tuollaista viitsii? Rakentaa puutarhaa netissä??? Puolustuksekseni näytän, että monet rakkaista naapureistani ovat työkavereita, entisiä työkavereita ja jopa asiakkaita. Ja ihan ovat perheenäitejä, työssäkäyviä, korkeasti koulutettuja. Tähän nyt vain jää koukkuun.

Oma hauska lisänsä on se, että todellakin vanhojen asiakkaiden ja työtovereiden parista löytyy toisia Farmiville-maanikkoja. Se yhdistää meitä aivan uudella tavalla – varmasti on maailmalla monet Farmville-bileet järjestetty jo ihan livenäkin.

Valitettavasti töissäkin pari työkaveria on pysähtynyt kysymään, että mikä se on tuo peli, jota sä pelaat. Älkää kertoko esimiehelleni, enhän minä nyt sentään aina pelaa… Silloin vain, kun muut lähtevät syömään ja minä sinnittelen dieettini kourissa ja koitan hieman inspiroitua ja virkistäytyä. Eläköön puutarha – livenä ja virtuaalina!

pidän jutusta (7)  -   en pidä jutusta (0)

3.5. / Radio ja Feisbuk

Kuuntelen radiosta vanhaa kaihoisaa musiikkia. Vaikka meillä on huippuäänentoistot, haluan kuunnella pienestä radiosta tätä. Ainakin sunnuntaiaamuisin. Paitsi että se on rentouttavaa, se jotenkin palauttaa mieleni entiseen, muistoihin, aikoihin jolloin äiti teki hiivaleipää ja laittoi lauantaimakkaran päälle. Kun tulin koulusta, sain sen ja join kaakaon ja olin maailman onnellisin.

Radio siis tällaisen muistelon sai aikaan.

Mietin itseäni ja omaa toimintaani. Miten esimerkiksi feisbukissa päivitän. Kirjoitanko itselleni vai muille? Kaipaanko kipeästi kommentteja, peukkuja, keskustelua, vai haluanko vain purkaa jotain itsestäni ulos? Entä kiinnostaako minua muiden kuulumiset? Luen kavereitteni päivityksiä mielelläni. Osaa peukutan myötätunnosta, kannustaen, osaa ihan aidosti ilahtuneena. Ne mitä kommentoin, ovat mielestäni aiheita, joihin haluankin ottaa kantaa. Tai sitten ne ovat vain hauskoja.

Edelleen on ihmisiä, jotka kyselevät, miksi tuollaista sosiaalista mediaa tarvitaan. Miksi ei?
En tietäisi, että koirani pennun emäntä on raskaana. Tai että siskoni on parisuhteessa – taas kerran. Tai että mieheni tekee meille juuri ihanaa aamiaista (no okei, sen olisin huomannut ilman fb:täkin, mutta mukavaa, että ystävänikin saivat sen tietää, heh.) Enkä olisi löytänyt uudelleen ihanaa ihmistä, jonka kadotin nuoruusvuosien hulluudessa.

Elämä on, ja kaikenlaista tarvitaan. Antaa kaikkien kukkien kukkia, kuten taisi Markku Aro laulaa aikoinaan. Mutta se, miten kukkia hoitaa ja kastelee, on ihan jokaisen oma juttu.

pidän jutusta (7)  -   en pidä jutusta (0)

23.3. / Darren twiittasi

”Olen sulkenut Twitter-tilini”, Sunderlandin jalkapalloilija Darren Bent ilmoitti helmikuun puolivälissä.

”Lehdet ovat repineet minusta isoja otsikoita sen pohjalta, mitä olen kirjoittanut Twitteriin. Ne ovat alkaneet häiritä pahoin pelaamistani.”

Internet ja sosiaalinen media tuottavat hyvää raaka-ainetta journalisteille. Journalisti-lehden mukaan esimerkiksi amerikkalaistoimittajista 89 prosenttia hyödyntää tiedonhankinnassaan blogeja ja 65 prosenttia Facebookia ja Linked-Iniä. Wikipediaa käyttää 61 ja Twitteriä 52 prosenttia.

”Nyt haluan keskittyä pelkästään jalkapalloon ja auttaa seurani pois putoamiskamppailusta.”

Pari viikkoa Twitter-tilinsä sulkemisen jälkeen Bent teki kahdessa ottelussa viisi maalia. Niillä Sunderland käytännössä varmisti sarjapaikkansa.

Bent on jälleen otsikoissa, vaikka sosiaalinen media lakkasi toimimasta.

pidän jutusta (8)  -   en pidä jutusta (0)

8.12. / Darren twiittaa

Twiittaaminen auttaa elämässä eteenpäin.

”Nyt alkaa todella ottaa päähän.”

”Miksi mikään ei voi olla yksinkertaista? On todella turhauttavaa vain roikkua tekemättä yhtään mitään.”

Jalkapalloilija Darren Bent twiittaa pahaa oloaan nimimerkillä db10thetruth. Tottenhamin vaihtopenkille juuttunut hyökkääjä haluaa siirron Sunderlandiin mutta on sitä mieltä, että puheenjohtaja Daniel Levy on tahallaan jarruttanut pitkään sen toteutumista.

”Haluanko Hull Cityyn? En. Haluanko Stokeen? En. Haluanko Sunderlandiin? Kyllä. Joten lakkaa pelleilemästä kanssani, Levy.”

Bentin twitter-tili suljetaan, ja seuraavana päivänä Bent pyytää Tottenhamin verkkosivuilla anteeksi.

”Kadun tekojani. Tarkoitukseni ei ollut loukata Daniel Levyä eikä ketään muutakaan.”

Viikon päästä Bentin siirto Sunderlandiin toteutuu.

”Näyttää siltä, että twiittaaminen nopeutti siirtoani.”

Bent jatkaa twiittaamista nimimerkillä DBthetruth. Sosiaalinen media toimii.

pidän jutusta (9)  -   en pidä jutusta (0)

5.11. / Köyhä kieli vai tiivis ilmaisu?

Sain taannoin kunnian haastatella kansainvälistä mobiiligurua lehteen. Tehtävä tuli yks kaks yllättäin ja hippasen viime tinkaan, joten en voinut lähettää haastateltavalle ennakkokysymyksiä. Siinäpä sitten tyynesti latelin hänelle muutaman elämää suuremman kysymyksen. Mikä on mobiilin tulevaisuus, missä mennään, miten synkkaa tulevaisuudessa lehti + mobiili… ja sitä rataa. Ei ihan pieniä kysymyksiä.

Vaan wau: puolen minuutin mietintätuokio ja kohta sain valmista, kaunista tekstiä juttuani varten – sen kun ylös kirjasin. Olivatpa vastaukset tiivistettävissä teeseiksikin ilman päivien työtä.

Voisiko olla niin, että kännykkä-, mese-, twitter-, facebook- ja muun sähköisen viestinnän ilmaisun keinot hallitseva ihminen oppii hyvin tiivistämään ajatuksensa ytimekkäisksi sanoiksi? Se saattaa vanhan liiton kieli-ihmisten mielestä olla köyhtynyttä kieltä, mutta ainakin se on informatiivista ja rautaisen tiivistä ilmaisua. Vai mitäpä arvelette?

pidän jutusta (5)  -   en pidä jutusta (0)

12.10. / Löytämisen ilo: Ning ja nettiyhteisö parilla klikkauksella

Pohdin tässä, milloin olen netissä kokenut suurinta löytämisen riemua. Totesin, että löytämisen riemut ovat aika harvassa – Google kun on niin tehokas, että harvoin jaksaa riemuita siitä, että löytää etsimänsä. Paras ilo syntyy mielestäni siitä, että löytää jotakin, mitä ei ole osannut edes etsiä. Tai jotakin, joka on paljon parempaa, kuin mitä on etsinyt. Tai paljon halvempaa.

Viimeaikaisista löydöksistäni suurimman oivalluksen on tuottanut Ning. Ning on nettituote, jonka avulla kuka vain voi luoda tyylikkään ja helppokäyttöisen nettiyhteisön. Kirjautuminen vain ja humps, käytössä ovat keskustelupalstat, chatit, ryhmät, jaettavat kuva- ja videogalleriat sekä käyttäjien omat blogit.  Ihan ilmaiseksi. Ja jos vielä kaupan päälle löytyy yhteisön perustajalta koodiosaamista ja visuaalista silmää, niin koko jutun saa muokattua täysin näköisekseen.

Tällaiseen löytämisen iloon en ollut alkuunkaan varautunut etsiessäni ratkaisua siihen, miten saisi päivässä pystyyn yhteisöllisen verkkopalvelun!

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

9.10. / Lautakasaa etsimässä?

Pääministeri Vanhanen saa sympatiani. Nykymedian tyyli on saanut miettimään ”oikeusvaltion” marssijärjestystä. Itsekin media-alalla toimivana olen huolestunut sisällön katoamisesta sensaatiohakuisuuden alttarille. Tähän ”journalismiin” ovat sortuneet  jo Hesari ja Ylekin. Kenellä on tuomiovalta? Ja missä on siihen sitoutuva vastuu, moraali ja etiikka?  En usko että, nykymeno on maksetulle medialle hyväksi. Ihmisten ruoskinta ei mainostajaa kiinnosta vaikka lukemaan houkuttelisikin. Peruspositiivisena toivon, että lautakasan alta löytyy  pian tervettä puuta.

Aamulla kuulin radiosta, että Amerikassa yrityksistä noin 50% on kieltänyt työntekijöiltään sosiaalisen median käytön työaikana. Eli mm. facebookin ja twitterin. Jopa 40%: lla yrityksistä oli jonkinlaisia rajoituksia. Milloinhan tämä trendi tässä laajuudessa rantautuu Suomeen? Ja mitä vaikutuksia sillä on? Mielenkiintoista…

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

6.4. / Printti ja netti – löydettävyys ja jaettavuus

Usein kuultu keskustelunavaus kahvipöydässä kuuluu: ”Luittekste tän aamun lehestä että…”. Varsinkin suurilla aamu- ja iltapäivälehdillä on vahva vaikutus siihen mistä puhutaan. Puhumisen ohella printissä ollutta tietoa jaetaan  kierrättämällä lehtiä  ystävien ja tuttavien kesken (lehtien lukijatilastot ovat aina painosmääriä selvästi suuremmat) sekä repimällä lehdistä mielenkiintoisimpia juttuja vaikkapa ilmoitustaululle kollegoiden katsottavaksi.

Onneksi myös lehtiä lukemattomat pääsevät nykyisin osallistumaan keskusteluun, kun samat uutiset saa luettavaksi netistä. Netistä löydettyjä meheviä juttuja jaetaan paitsi keskustelemalla myös vinkkaamalla sähköisesti. Kerro kaverille- toiminnot sekä jakamistoiminnot yhteisöllisten palveluiden kuten Facebookin tai Deliciouksen kautta, mikä voi nopeuttaa olennaisesti mielenkiintoisen ja tärkeän tiedon löytämistä.

Printtilehdistä kertyy kansalaisten omiin kirjahyllyihin (sekä paperinkeräykseen) runsaasti tilaa vievää materiaalia – josta halutun tiedon löytää jälkikäteen ainoastaan pläräämisen ja oman muistin voimalla. Puhumattakaan Kansalliskirjaston kansalliskokoelmasta, jonka hyllymetreissä pursuilee kansakuntamme koko painettu tuotanto. Kimmoke hakumahdollisuuksien parantamiseen saikin alun perin alkunsa kirjastojen tietomassoista. Tietomassojen arkistointi digitaaliseen muotoon säästää mittavasti tilaa (vaikka palvelimet aikamoisia mötiköitä ovatkin). Se myös kasvattaa hakumahdollisuuksia eksponentiaalisesti. Siksi ihmiset nykyisin menevät ensin googleen eivätkä kirjastoon tietoa etsimään.

Tässä piilee myös printin ja netin mahdollisuus kulkea käsi kädessä: netti tarjoaa alun perin printissäkin olleelle tiedolle arkistointi- ja hakumahdollisuudet sekä moninkertaiset jakamis- ja vinkkaamismahdollisuudet kahvipöytäkeskusteluiden pohjaksi.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)

30.3. / Printti ja netti – hinta ja mainonta

Netissä mikään ei maksa mitään, eikö niin? Lehdet ovat ilmaiseksi luettavissa, sisältö ilmaisesti ladattavissa. Vähintäänkin piraattina. Verkkokaupoissakin tavaraa on totuttu tilaamaan halvemmalla kuin perinteisistä kaupoista. Printtilehden puolestaan kuuluukin maksaa. Se on konreettista tavaraa eikä mitään abstraktia bittivirtaa. Ja tuleehan se yleensä kotiin kannettuna – Suomessa lehtien irtomyyntitulot ovat marginaalisia tilaustuloihin verrattuna muilla  paitsi iltapäivälehdillä.

Netissä on siis hyvin vaikeaa saada käyttäjiä maksamaan, koska ilmaiseksikin saa, kun mainostaja maksaa. Kuluttajat ovat oppineet sietämään ja välttelemään vilkkuvia mainosbannereita (katso Hiiriraivon aikaisempi juttu nettimainonnasta), koska pieni mainosärtymys on pieni hinta ilmaiseen sisältöön verrattuna.

Lehtien kannalta netin rajattomat sivumäärät auttavat vastaamaan lehden tilaongelmaan, joka tulee usein vastaan mainostilan myynnissä. Verkko voi tässä laajentaa lehden mainoskapasiteettia varsinkin,  jos käyttäjät otetaan mukaan tuottamaan sisältöä sivustolle, jolloin sivumäärä ja potentiaalinen mainostila kasvavat entisestään.

Kampanjoinnissa printti ja netti toimivat toistensa tukipilareina. Printissä voidaan vaikkapa mainostaa tuotetta, johon liittyy vuorovaikutteinen kilpailu netissä. Netissä kampanjointia voidaan myös kohdentaa printtiä tarkemmin tietyille alakohderyhmille. Esimerkiksi uutiskirjeitä voidaan lähettää vain tietyistä aiheista kiinnostuneille asiakasryhmille tai sivustolla voidaan näyttää eri mainokset riippuen kirjautuneen käyttäjän profiilista. Mm. aikoinaan, Facebookissa, kun parisuhdestatuksekseni vaihtui  ”kihloissa”, niin sain nähtäväni aivan eri mainokset kuin aikaisemmin – morsiuspukuliikkeet ja vauvanvaatemyyjät olivat oitis bannereineen kimpussani aikaisempien frendilomamainostajien ja menomestojen sijaan.

Netissä myöskään journalistista riippumattomuutta ei tulkita aivan yhtä tiukasti kuin verkossa. Siksi netissä on mahdollista tehdä sisältöyhteistyötä mainostajien ja jopa kilpailevien yritysten kesken ja tarjota yhteisrahoituksen kautta kuluttajille entistä hyödyllisempiä palveluita. Esimerkkinä toimikoot vaikka erilaiset lomamatkojen ja asuntojen hakusivustot kuten napsu.fi tai etuovi.com.

Netissä myös journalistinen laatu tulkitaan väljemmin. Siellä on totuttu hakemaan toisten käyttäjien  vinkkejä suosittelupalveluista ja keskustelupalstoilta, jossa sisältö voi huterimmillaan olla pelkkiä hymiöitä, keskeneräisiä lauseita ja vanhentuneita linkkejä. Ylläpitäjän näkökulmasta käyttäjien tuottama sisältö sekä aiemmin tuotetun journalistisen sisällön hyödyntäminen hieman eri perspektiivistä auttavat ratkomaan netin ilmaisuusongelmaa: jos kerran sisältöä levitetään ilmaiseksi, niin hankitaan sitä myös ilmaiseksi.

pidän jutusta (0)  -   en pidä jutusta (0)